Vuoden vaihtuessa haluan katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen ja toivoa jotain uudelle vuodelle. Vuonna 2019 tapahtui paljon, onneksi pääosin hyviä ja isoja asioita, joista tietyt asiat jäävät mieleen tämän vuoden kohokohtina. Käyn läpi vuoden tapahtumia vuodenaikojen mukaan, sillä tuntuu kuin viime vuonna olisi ollut eri teemat eri vuodenajoille.

Talvi oli rauhallista, omaan hyvinvointiin panostamista. Opettelin uusia työkuvioita, mutta myös treenasin paljon. Hain rauhoitusta hektisiin päiviin avannosta, saunan lämmöstä ja pohdin paljon, mitä elämältä haluan. Aika tuntui kuluvan todella hitaasti ja talvi tuntui pitkältä.

Kevät oli isojen muutosten aikaa. Muutin uuteen kotiin alueelle, jolle olin jo pitkään kaivannut takaisin. Tuntui kuin kotiin olisi palannut. Samaan aikaan muuttokuvioiden kanssa kävin ensimmäisiä kertoja Ovumialla, ensikäynnillä ja sen jälkeen kahdessa inssissä. Tunsin tarvitsevani hetken hengähdystaukoa, joten sovimme hoitojen jatkuvan loppukesästä.

Kesä jäi mieleen lämpimänä ja rentona. Tein paljon asioita itsekseni, ja koin sen tulleen todella tarpeeseen. Työpäivät olivat melko hektisiä, mutta vielä tässä vaiheessa toivoin asioiden menevän töissä parempaan suuntaan enkä niin kovasti stressannut siitä. Vietin lukuisia tunteja maauimalassa, tein pitkiä kävelylenkkejä ja päivän minireissuja. Lomalla pääsin nauttimaan ystävän kanssa yhteisestä ajasta ja tajusin, miksi kesäinen Turku on osa niin monen kesäsuunnitelmia. Loppukesän eräs elokuinen maanantai oli erityinen, silloin syntyi pieni kummipoikani, alusta asti tälle tädille niin rakas.

Syksy olikin sitten kesän vastakohta. Jouduin sairaslomalle sinniteltyäni liian pitkään työssä, jossa voin henkisesti ja fyysisesti huonosti. Myös ihmissuhteissa oli ikäviä käänteitä ja solmuja. Syksyn kohokohta oli kummipojan ristiäiset, jotka toivat kaivattua iloa ja onnea henkisten ja fyysisten vastoinkäymisten jälkeen. Kaiken tämän keskellä kävin vielä yhdessä inssissä, sen tuloksen ollessa negatiivinen, olikin aika suunnata katsetta seuraavana vuonna tuleviin ivf-hoitoihin. Loppuvuodesta sain onneksi lisää valonpilkahduksia uusien työmahdollisuuksien muodossa. Joulukuu onkin ollut vuodenajan pimeydestä huolimatta paluu valoisampiin hetkiin.

Kun katson vuotta 2019 kokonaisuutena, yhtenä tärkeimmistä asioista ovat ystävät ja läheiset ihmiset. Ilman heitä, en tiedä missä olisin. Olen iloinen siitä, että yhdessä voidaan jakaa ilot ja surut, pelot ja toiveet.

Mitä toivon ensi vuodelle? Tätä kysymystä pohdin eilen ystäväni kanssa. Tasapainoista, tavallista arkea. Terveyttä. Keveyttä ja iloa. Henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Toivon jokaiselle lukijalle uudelle vuodelle juuri niitä asioita, joita kaipaat elämääsi, ja joista saat onnea ja iloa <3