Mitä jos?

Olen pitänyt tarkoituksella lähes kuukauden mittaisen postaustauon johtuen pitkälti siitä, että oma projektini ei  ole edennyt ja muutenkin elämässä on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi kysymysmerkkejä.

Kilpirauhasarvojen heittelyt lyövät edelleen jarruja pohjaan, sillä lääkitystä ja arvoja joudutaan edelleen säätämään. Ensi viikolla on seuraava kontrolli ja toivottavasti se tuo tullessaan parempia uutisia kuin aikaisemmat.

Jo jonkin aikaa olen pohtinut työpaikan ja jopa alanvaihtoa, mutta toistaiseksi nämä ajatukset ja toiveet ovat jäissä projektin ollessa edelleen kesken. Näiden asioiden kanssa ei ole tällä hetkellä kiire, mutta keskeneräisiä, ajatuksissa pyöriviä asioita on tällä hetkellä niin että päässä ajoittain surisee.

Harvoin jossittelen mitään, mutta tämä alkusyksy on aiheuttanut muutamia pohdintoja ja kysymyksiä. Mitä jos mielenkiintoinen työ menee ohi sen takia, että ajatukseni ovat projektissa? Mitä jos mielenkiintoinen työ houkuttelee siinä määrin, että projekti jää hetkeksi tauolle ja sitten onkin myöhäistä? Mitä jos odotan liian pitkään työpaikan tai alan vaihtoa ja nykyinen ala ja työ uuvuttaa niin, että sairastun tai uuvun vakavasti? Mitä jos tapaisin jonkun upean, ihanan miehen, jonka takia projekti jäisi kesken ja jäisin syystä tai toisesta lapsettomaksi? Mitä jos projekti meneekin edelle, mutta ei tuokaan toivottua lopputulosta ja olisin menettänyt upean ihmisen elämästäni? Miten pitkään voi odottaa, niin ettei tee hätiköityjä päätöksiä, mutta niin ettei kuitenkaan odota liian pitkään?

Nämä ajatukset ovat jääneet pyörimään mieleeni keskusteluista, joita olen käynyt eri ihmisten kanssa. Liikaa en näitä halua pohtia, sillä nämä aiheuttavat vain ja ainoastaan ahdistusta. Aion vetää henkeä, odottaa seuraavien kokeiden tuloksia ja katsoa rauhassa päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin. Muistaen kuitenkin sen, että aika kuluu ja loputtomiin ei voi ratkaisujen tekoa siirtää. Ja luotan siihen, että intuitio, sydän ja järki muodostavat combon, jonka avulla nämä asiat saadaan ratkaistua. <3

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli

Loppukesän kuulumisia

Vaikka sateiset päivät ja koulujen alku on merkki lähestyvästä loppukesästä ja syksystä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että elokuu on vallan mainio kesäkuukausi. Lomailen usein (kuten tänäkin vuonna) elokuussa, nautin pimenevistä illoista ja lähestyvästä syksystä kesämuistot vahvasti mielessä.

Tänä kesänä elokuu tuo mukanaan jännityksen siitä, pääsenkö jo ensi kuussa seuraavaan inseminaatioon. Tällä hetkellä mahdollisena esteenä/viivytyksenä on vain kilpirauhasen arvot, jotka pääsen elokuun lopulla mittauttamaan. Oloni on paljon parempi, joten uskon että estettä yritykselle ei tule tämän puolesta. Kroppa tuntuu myös muuten palautuneen e-pillereiden lopetuksen jälkeen omaan rytmiinsä, mutta ajattelin käydä postauksen muodossa läpi mitä kaikkea omassa kehossa se on aiheuttanut.

Ensimmäinen oire e-pillereiden lopettamisen jälkeen oli hiustenlähtö. Hiuksia lähti todella paljon ja se kesti kuukausia, vasta nyt yli puolen vuoden jälkeen tilanne on tasaantunut. Onneksi hiuksissa oli jonkin verran paksuutta ja taipuisuutta, sillä niitä lähti varmaan neljännes. Edelleen näen unia, joissa olen lähes kalju 😀 Olen aikaisemminkin pitänyt taukoa, mutta silloin ihoni oireili niin pahasti, että jouduin jatkamaan pillereiden syöntiä. Kieltämättä tälläkin lopetuskerralla kauhistutti, millaiset näpyt tulee mutta ihoni on onneksi voinut hyvin. Hiustenlähtöön osasin varautua, sillä myös se on tuttu oire edelliseltä lopetuskerralta.

Toinen oire on hikoilun lisääntyminen etenkin kuumalla ilmalla ja liikkuessa. Tämän kanssa tulen toimeen, mutta odotan jo viileneviä ilmoja. Toisaalta tämä saattaa liittyä myös kilpirauhasen toiminnan häiriöihin, mutta siihenkin saa tarvittaessa apua lääkityksen viilaamisesta. Olen tavallisesti vilukissa ja viihdyn syksystä alkukesään villasukissa ja huppareissa, katsotaan mihin tilanne menee syksyn alkaessa.

Kuukautiset ovat luonnollisesti olleet paljon runsaampia kuin e-pillereitä syödessä, mutta tähänkin pystyi etukäteen varautumaan. Viime vuosina kuukautiset olivat niin niukat, että kysyin jo gynekologiltakin, oliko niukkuus normaalia. Nyt ne tuntuvat paljon luonnollisemmilta. Yksi oire, jota en myöskään ole kaivannut, on rintojen arkuus, joka pahimmillaan alkaa jo kaksi viikkoa ennen kuukautisia. Muita pms-oireita ei juuri ole tullut, kipuja ja jomotuksia alavatsassa on ollut aina jonkin verran. Niin pitkään, kun söin e-pillereitä, kuukautiset tulivat lähestulkoon tietyllä kellonlyömällä, nyt niillä on uusi kolmen päivän aikaikkuna.

Yksi oire, jonka ilmestymistä olen toivonut ja vähän odottanut, on ovulaation tunnistaminen. Minulla ei ole muistikuvia siitä, että koskaan olisin sitä tunnistanut. Ei sillä, että IBS tekisi tunnistamisesta helpompaa, sillä se aiheuttaa jos jonkinlaisia nipistyksiä aika ajoin alavatsaan. Mutta ehkä vielä joku kuukausi tunnistan ovulaation!

Vaikka nämä kaikki eivät ole mukavia ”oireita”, olen tyytyväinen siihen, että kroppani toimii ja toipuu vuosien e-pillereiden käytön jälkeen. Toivon, että toipuminen on jo niin pitkällä, että raskaus on mahdollista ja onnistuisi jo syksyn aikana. Syksylle on joka tapauksessa tulossa aivan ihania tapahtumia ja juhlia, joita en malttaisi odottaa! Niistä saa lisävoimia jatkaa tätä omaa polkua <3

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys