Ystävyydestä

Yksi tärkeimmistä asioista tämän projektin aikana on ollut huomata, miten upea tukiverkko itselläni on. On ollut uskomatonta nähdä, miten paljon tukea olen saanut ja kuinka innoissaan lähipiiri on tämän projektin mukana elänyt. Olen avoimesti kertonut hoitojen etenemisestä, takapakeista ja siitä, miten asiat liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. On ihanaa, että ystävät ja läheiset jaksavat kuunnella ja kysellä näistä asioista, vaikka elämäntilanteeni on tämän osalta täysin erilainen kuin muilla.

”Women’s friendships are like a renewable source of power. – Jane Fonda”

Ystävät ja ystävyys ovat olleet aina tärkeitä minulle, yksi isoimpia voimavaroja ja iloja. Ystävien kanssa jaetaan asiat, surut, murheet, ilot ja onnet. Rehellisesti ja vilpittömästi. Ystävät sanovat suoraan ja uskaltavat kertoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta, ja arvostan sitä todella paljon. He ovat sielunsiskoja, joiden kanssa oleminen ja eläminen on mutkatonta ja hauskaa. Se ei tarkoita, että pitäisi olla samanlaisia, vaan ymmärtää ja arvostaa sitä erilaisuutta.

Itselläni on ystävinä ihania, upeita naisia, jotka kaikki ovat erilaisia, mutta yhtä rakkaita minulle.

Joskus kaksi ihmistä voi kuitenkin kasvaa erilleen, niin parisuhteissa kuin ystävyyssuhteissa. Kun elämäntilanteet muuttuvat niin paljon, ettei ystävyydelle ehkä enää ole aikaa tai tilaa. Niin surullista kuin se onkin, joskus on päästettävä irti. Asian käsittely voi olla raastavaa, sillä välttämättä mitään ikävää ei ole tapahtunut, kyse on ollut vain kahden ihmisen erilleen kasvamisesta.

Aikuisiällä ystävien löytyminen ei ole itsestäänselvyys ja olenkin onnellinen siitä, että itselläni on käynyt siinä hyvä tuuri. Toivon, että myös tämän prosessin edetessä löydän uusia, myös samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä elämääni. Äitiys yhdistää naisia, mutta uskon, että myös toive äitiydestä yhdistää.

”Ystävä ei ole hän, jonka olet kauemmin tuntenut. Se on hän, joka tuli eikä koskaan lähde viereltäsi.”

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Hyvät käytöstavat, päivän pelastajat

Tämänpäiväinen kirjoitukseni ei liity suoranaisesti blogini ydinasioihin, mutta sitäkin enemmän ihmissuhteisiin. Viime aikoina on etenkin aikuisten ihmisten käyttäytyminen kiinnittänyt huomiota niin omassa lähipiirissä kuin yleisesti median huomioimana.

Terve itsekkyys on hyvä ja hyödyllinen asia, sen sijaan kylmä itsekkyys on käytöstä, johon valitettavasti törmää jatkuvasti enenevissä määrin. Tämä ei ole yleistys kaikkia kohtaan vaan huomio eräänlaisten ihmisten käytöksestä. Tätä käytöstä löytyykin sukupuoleen ja ikään katsomatta. Ihmisiä, joiden ei omasta mielestä tarvitse jonottaa, puhua muille kohteliaasti tai noudattaa sääntöjä. Ihmisiä, jotka eivät ota huomioon muita ihmisiä ja menevät ja tekevät asiat juuri niin kuin itselle on parasta välittämättä siitä, mitä se aiheuttaa lähipiirissä. He valitettavasti eivät näe asioita muiden kannalta eivätkä osaa ajatella miltä tietty käytös/puhe toisista tuntuu ja kuulostaa. Minä ensin, muilla ei niin ole väliä-asenne tuntuu todella pahalta, eikä vähiten siksi että lapset oppivat sen todella helposti.

Syitä tähän käytökseen voi vain arvailla. Osa on jo lapsuudessa opittua, osa on varmasti ihmisten omaa pahaa oloa. Ja ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ajoittain elämässä vastaantulevat asiat saavat mielen matalaksi ja koskaan ei tiedä mitä toinen ihminen käy läpi.

Toivoisin kuitenkin yleisesti enemmän hyvää mieltä, empaattisuutta ja asioiden katsomista myös toisten näkökulmasta. Omaa käytöstä on aina mahdollista muuttaa, jos haluaa. Nopeaa, helppoa ja kivaa se ei ole, mutta sen arvoista. Sen sijaan, että sen kiukun purkaisi kanssaihmisiin, puhuminen auttaisi ja pelastaisi paljon. Sitä on ainakin hyvä kokeilla.

Myönnän, että joskus itsekin olen sortunut huonoon käytökseen, kun jonkin tilanteen toinen osapuoli ei ole tullut vastaan. Yritän kuitenkin käyttäytyä kohteliaasti muita kohtaan ja käyn läpi tunteita, joita nämä ikävät kohtaamiset tuovat mieleen. Olen äärettömän huono riitelemään, sillä koen puhumisen olevan tehokas tapa selvittää asioita ja omia tunteita. Kun tilanne meinaa räjähtää käsiin, on hyvä olla hetki hiljaa, vetää henkeä ja sen jälkeen keskustella asioista.

Eräässä työpaikassa huonon työilmapiirin purkamisen kautta tuli vastaan lause ”kaikkia ei tarvitse rakastaa, mutta toimeen täytyy tulla”. Se on mielestäni hyvä ohjenuora haastaviin hetkiin ja tilanteisiin, olivat ne sitten kaupan kassajonossa tai työpaikalla. Ystävällisyys, hymy ja hyvä käytös eivät maksa mitään ja joskus ne voivat pelastaa toisen päivän. Rakkautta, lempeyttä ja ymmärrystä <3

Suhteet Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään