Olen Annemari Berliinistä. Alun perin olen kotoisin Kainuusta, jonka karun kauniin maisemiin sielunmaisemani edelleen piirtyy. Berliiniin päädyin vuonna 2014 lauluopintojen perässä. Olen yhtä aikaa sekä inhorealisti että idealisti. Minut iloiseksi tekee hullunkurinen perheeni, veljeni kaksi pikkutytärtä, liian pitkäksi venyneet illat ystävien kanssa, kuohuviini (mieluiten shampanja), kaikki makea ja joka aamuinen ystäväni nespressokeitin. Jos luonnettani tulisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se varmaan kameleontti. Minut voi nimittäin löytää samana iltana sekä oopperan katsomosta että laulamasta Leidien Hittiputkea ystäväni olohuoneessa (pienessä nousuhumalassa tietenkin). Jos voisin valita, nukkuisin joka aamu vähintään kymmeneen ja söisin aamupalaa seuraavat kaksi tuntia. Haaveilen oopperalaulajan urasta. Tai laulajan urasta. Tai oikeastaan vain siitä, että tulevaisuuteni täyttyisi laulusta.

Nyt olen tienristeyksessä: joko ostan pelkän paluulipun takaisin kotosuomeen tai näytän suoraan sanottuna keskaria kaikille niille ajatuksille, jotka ovat estäneet minua onnistumasta. Kaikki ne vähättelevät ja epäonnistumista ruokkivat ajatukset pääni sisällä, tiedäthän? Miksikö valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon? Siksi, että ulkomaille muuttaessani ymmärsin kaiken olevan mahdollista. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Ymmärsin kaikkien ovien olen auki, jos minä itse vain päätän niin. Ja kyllä: olen inspiroitunut Saara Aallosta. Kun katsoin joulun alla hänen X Factor -esityksiään, tuli aika tehdä itsellekin jotain. Tuli aika nousta sieltä sängyn pohjalta ja ruveta tuumasta toimeen. Saaran ajatus vuodelle 2016 oli no fear. Minun ajatus vuodelle 2017 olkoon believe.

Julistan tämän blogin julkiseksi ukaasiksi aikomuksilleni. Nyt en voi enää perääntyä!

Alla on superlahjakkaan ja ihanan Heiduskan kappale Sinne. Sen sanat osui ja upposi erityisen hyvin tähän hetkeen.