Minimalismi on ollut viime vuosina iso ilmiö life style-porukan sekä taloudellisesti ajattelevien millenaalien keskuudessa. Homma lähti liikkeelle Marie Kondon KonMari-kirjasta, jonka ydinsanoma oli hommautua eroon energiaa vievistä kodintavaroista. KonMari-kirja opetti ihmisiä arvioimaan kodissa säilytettävät tavarat ja lähtöpassit saivat kaikki sellainen krääsä ja hilavitkutin, jonka säilyttäminen vei energiaa omistajaltaa. Kirpparit täyttyivät yhtäkkiä sekä merkkitavaroista että suoranaisesta krääsästä. Kotiin säilytykseen jääneitä tavaroita Marie Kondo neuvoi säilyttämään tietyllä tavalla esimerkiksi pystyviikaten vaatteita. Tarkan markan ladynä jätin kirjan ostamatta ja nyt sitä näkee aina aikaajoin konmarietun Facebookin roskalava-ryhmissä. En ole tuohon tarjoukseen tarttunut, sillä konmari oli iso ilmiö ja sen pääopit uutisoitiin näyttävästi netin uutis- ja ajankohtaisfoorumeilla. Konmari-menetelmä opetti minulle sen, että kotiaan tulee arvostaa.

Jo kaupallisten opintojeni kautta ajatus varastointikustannuksista oli luonnollinen. Yritystaloudessa ajatellaan, että kaikkien yrityksen varastossa säilytettävien tuotteiden varastointi maksaa, koska varaston vuokrat/lainat, vastikkeet, sähköt, vedet kaikki tuottavat kustannuksia. Tässä menetelmässä varaston kokonaiskustannukset lasketaan yhteen ja ne jaetaan varaston tuotemäärien mukaan. Tällä tavoin saadaan selville paljonko yhden tuotteen varastointi maksaa kuukaudessa tai laskelmaan valittuna ajanjaksona. Varastointikustannuksia voidaan laskea myös muulla tavoin. Voidaan huomioida tuotteiden ominaispiirteet esimerkiksi tarvittavan tilan tarve tai tuotteen säilytysaika(eli varaston kiertonopeus). Yhtä kaikki. Tätä menetelmää voi hyödyntää myös omassa elämässään arvioidessaan asunnon neliömääriä. Mitä enemmän kannat mukanasi tavaroita, niin sen selvemmin tilantarpeesi on suurempi. Iso määrä kirjoja voi vaatia kirjastohuoneen tai ison kirjanhyllyn, iso määrä harrastusvälineitä vaatii säilytystilaa joko asunnossa tai varastossa samoin suuri määrä vaatteita voi vaatia monen himoitseman vaatehuoneen tai nykyisin yleistyneen ihanan ylellisen walk-in-closetin, jota näkee ainakin uusissa kerrotalokohteissa.

Meidän taloudessa asunnon neliömäärää ohjaa asujien määrä:kolme henkilöä. Kulunut kolme vuotta on mennyt mielenkiintoisissa asumisratkaisuissa neliöiden vaihdellessa 20,5-62,5 välillä. Pisimpään olemme viihtyneet yhdessä 45,5 neliön kaksiossa. Tilaratkaisuja tosin on helpottanut se, että olen itse työni vuoksi asunut noin puolet työajasta muualla, joten kaksion on jakanut lähinnä isä ja tytär keskenään. Olemme selvinneet tästä ratkaisusta siten, että kaikki ylimääräinen tavara on tungettu alakerran häkkivarastoon ja asunnossa on säilytettä vain arjessa välttämätön. Konmaritusta olen harrastanut lähinnä kahdella tavalla:luopumalla lapsen pienistä vaatteista sekä tavaroiden turhasta ostelusta.

Kulunut vuosi on tuonnut paljon muutoksia meidän jokaisen elämään. Koronan myötä yhteiskunta on joutunut uuden eteen ja olemme menneet edestakaisin melkoista vuoristorataa sen suhteeen, että onko taudin kanssa ollut mikäkin vaihe milloinkin edessä. Nyt elämme jälleen yhtä sulkuvaihetta. Vaikka vuosi on ollut kuluttava ja vaatinut tekemään paljon muutoksia, niin kaikki muutokset eivät ole suinkaan olleet negatiivisia. Työelämä on muuttunut joustavammaksi, työn ja vapaa-ajan tai työn ja perheen yhdistäminen on helpottunut, ihmisillä on ollut enemmän aikaa itselleen ja osa on löytänyt vihdoin aikaa kehittää taitoja, joiden opetteluun ei ole ollut aiemmin aikaa.

Minulla koronavuoden näkyvin muutos on ollut asuinpaikkamuutokset. Vantaalainen rivitalon pätkä on vaihtunut ensin kerrostaloelämään kehittyvässä lähiössä Tampereella ja tämän jälkeen omakotitaloelämään Tampereen ympäristökunnassa. Asumistavan muutos on tuonut tullessaan uusia toimia ja paljon remonttia ja sisustussuunnittelua, joka ei ole vieläkään päättymässä. Aiemmin olen flipannut muutamia asunto-osakkeita, mutta kokonaisen talon remontointi onkin jotain ihan muuta, kuin muutaman huoneen osakkeen kevyt remontointi. Yhtäkkiä olenkin ollut tilanteessa, jossa työvaihe ei etene lasikuititapetin tai seinien hiomisen tai tasaoituksen tai minkä vaan nippelihomman vuoksi eteenpäin. Turhautuminen on ollut läsnä. Näistä hetkistä on syntynyt konkreettisia suunnitelmia mistä saisi apukäsiä ja on joutunut kilpailuttamaan remontteja ja tekijöitä, mistä sitten on seurannut ankaraa budjetointiharjoittelua. Kun rahaa ei ole kantaa korikaupalla talon remontointiin, niin on pakko tehdä listaus mitä remontteja on elintärkeää tehdä ja mihin vähän rahansa kohdistaa. Olemme asuneet nyt talossa 2,5 kuukautta ja itsetehtävän remontin lisäksi olemme lähinnä tehneet remonttilistaa ja hommanneet kontakteja rakennusammattilaisista. Tällä hetkellä mietinnässä on priorisointi maalämpösaneeruaksen, keittiöremontin, makuuhuoneen päivittämisen ja kosteiden tilojen saneerauksen välillä. Kaikki tärkeitä projekteja, mutta niiden tärkeysjärjestys on vielä kesken.

Asuinpaikkarumban lisäksi työrintamalla tapahtui muutos, kun vaihdoin elokuun alussa työpaikkaa. Vaihdos oli minulle iso ja haikea päätös, mutta sen myötä oma ammatillinen osaamiseni tuli itselleni näkyväksi entistä selkeämmin. Huomasin syksyn myötä, että minulla on todella tärkeää osaamista tarjota omalle työpaikalleni. Mieli alkoi tulvia uusia ideoita, joita työssä voisin käyttää ja tällä hetkellä seuraan ahkerasti millaisia rahoitushakuja te-keskeuksella on auki, josko voisin tällaiseen hakuun tehdä hakemuksen. Tein myös suunnitelman työuralleni 5-10 -vuoden skuupissa. Tällainen aikajänne voi tuntua yrityselämässä pitkältä, mutta julkisella puolella ja omalla alallani pitkä käytännön työkokemus tuo paitsi osaamista myös uskottavuutta asiantuntija-tehtävissä toimimiseen. Yhtä merkkipaalua sentään lähdin tavoittelemaan, kun hain lisäkoulutukseen tammikuussa. Saan tiedon valinnasta tämän kuun lopussa, joten vielä hetken saa jännittää kuinka käy. Pidetään peukut pystyssä!