”Hyvää …(?!)päivää, rakas”

Me ollaan miehen kanssa aika rutiiniorientoituneita, samat jutut joka päivä.
Aamusta kun lähdemme omille teillemme, toivotan miehelle hyvää työ-, koulu-, vapaa- tai lomapäivää, ja hän samoin minulle.

Eilen olikin keskivertoa haasteellisempaa, minä toivotin hyvät koulupäivät ja hän oli että ! – mitäs päiviä nämä sitten on?

Tänään tuli jo luontevasti hyvää päivää, rakas, kun tiemme taas erosivat. Saatoin hänet puolen matkasta koiran kanssa, omasta pyynnöstään.

 

Olemme pitäneet yhtä jo useamman vuoden, rengastettuina ja elämänsuunnitelmat kirkkaina sisältäen avioliittoon astumisen, lapset & oman yhteisen asunnon.

Melkeinpä suuremmaksi huoleksi tässä tämän parin päivän hassun työttömyyden aikana onkin kasvanut se, kuinka paljon kapuloita ilmestyy suunnitelmien rattaisiin.

Vaikka mikäs kiire, tässä valmiissa maailmassa, meillä nuorilla ihmisillä?

 

Tänään aion taas nauttia kauniista, aurinkoisesta päivästä, täyttää upouutta ruokakaappia ja käydä illemmalla tyttöporukassa (ai että, vihaan tuota termiä, mutta mitäs sitä totuutta kaunistelemaan) syömässä Hyvässä Ravintolassa.

Ensimmäinen työvuoro irtisanottua työpaikkaa edeltäneessä yrityksessä on ensi viikolla. Pakko ottaa härkää sarvista, vaikka mieli on ihan kesälomavaihteella :)