”ihan tyhmää”

Epäilen Lilyn suhtautuvan ainakin hieman karsaasti runsaaseen määrään kirosanoja, joten kaunistellaan nyt näin: ihan tyhmää. Ihan äärettömän tyhmää.

Mistään työpaikasta ei ole kuulunut mitään. Muuten en jaksaisi välittää, se nyt on yleensä ihan valitettavan normaalikin käytäntö, että hakemuksiin ei juuri vaivauduta vastaamaan.

Nyt kuitenkin, paikka #1 mistä eritoten erikseen kysyin, että ilmoittavatko myös huonot uutiset, ei ole ilmoittanut mitään. Enkä jaksa enää uskoa sieltä mitään kuulevani, kahden viikon jälkeen.

Paikka #2, mistä luvattiin ottaa yhteyttä haastattelun sopimiseksi. Ei mitään. EI MITÄÄN.

Pidä tunkkis, oikeesti.

Ehkä vain pistän Marttojen nettisaitin kirjanmerkkipalkkiin, opettelen elämään vähemmän leveästi ja alan ammatiltani työttömäksi. Seuraava pakollinen työkkärissäkäyntikin on buukattu vasta syyskuulle.

 

Niin, tosiaan. Kävin viikolla työkkärissä näytillä, kun kerta oli käsketty. Viimeisenä mahdollisena päivänä eli tasan kuukauden päästä työttömyyden alkamisesta, koska odottelin viime hetkeen saakka tietoa työpaikoista.

Tällä kertaa olin mukavan naisihmisen palveltavana, tosin jonotuskin kesti rouheat kolmisen varttia. Olin tulla odotustilassa sekopäiseksi, stressasin työkkärissä ehdinkö ajoissa töihin?!

Olen nyt siis tehnyt muutamia tunteja yhdessä vanhoista työpaikoistani, ollen kerta kerran jälkeen vahvemmin sitä mieltä, ettei se ole enää minun palani kakkua – varsinkaan, kun osa-aikaisena saisin työpäiviltä enemmän, jos vain olisin kotona.

Näin sitä kannustetaan tekemään töitä.