Ja niin se loppuu?

Ai mikä, no työttömyys näköjään! 😀

Keskiviikkoisesta haastattelusta nappasi, sain töitä. Vakihomma, tosin osa-aikainen (mutta mahdollisuus myöhemmin omien intressien ja kykyjen mukaan täysiin tunteihin ja muihin tehtäviin) eikä ihan sellaista työtä kuin olisin toivonut, mutta on se työ silti.

Työsopimus on vielä allekirjoittamatta, se olisi ohjelmassa ensi viikolla. Itse työ alkaa vasta kesäkuun viimeisellä viikolla, eli saan viettää vielä kuutisen viikkoa kesälomaa hyvällä omallatunnolla.

Tuossa juuri pohdiskelin, kun tempaisin kestoltaan vähän normaalia pidemmän mutta kilometreiltään lyhyemmän lenkin koirien kanssa, ajan kulua ja ajankulua. Että miten se välillä tuntuu etenevän kuin se kuuluisa täi tervassa, ja toisena hetkenä menevän siivillä. Ja se, eritoten se, miten sen aikansa käyttää, kului se sitten nopeasti tai hitaasti, on tärkeää. Edellinen parituntinen oli Erittäin Hyvin Käytettyä Aikaa.

Ei palkkatyö luo mitään merkitystä elämälleni ja ajalleni, vaan se luo merkityksen sille ajalle, mikä jää työn ulkopuolelle. Oli lohduttavaa ymmärtää tuo.