Karhunpalvelus yhteiskunnalle

Meillähän on siis töissä omassa yksikössä tällä hetkellä jokseenkin naurettava tilanne, alunperin palkatusta henkilöstöstä on jäljellä enää 2/3. Näistä vain 1 on irtisanottu ja loput ymmärtäneet lähteä tässä vajaan parin vuoden aikana… ja ketään ei ole palkattu tilalle. Ei yhtäkään. Koska: valtakunnan tasolla budjetti ei täyty. Ei kiinnosta ketään isokenkäistä se, että meidän budjetti täytyy ja henkilöstöbudjetti jää ylijäämäiseksi. Paperilla meidän yksikköä tarkastellessa voitaisiin siis hyvin palkata lisää väkeä, mutta valtakunnallisesti parin riippakiviyksikön persnetot maksetaan meidän verellä ja hiellä. Ja en voi ajatella sitäkin, että kun ne nyt on huomannut millaisella henkilökunnalla me tehdään näinkin hyvää tulosta, eihän ne ketään meille haluakaan palkata kun homma kerta toimii.

Joten, hyppäänkin syksyllä toivottavasti tyhjän päälle ja irtisanon itteni vakituisesta työpaikasta, ja alan uudelle alalle.

Oon jo valmiiksi työkavereideni ja kaikkien lähiseudun työttömien puolesta pahoillani siitä, että mun jättämää koloa tuskin tullaan paikkaamaan. Jollen muuta oo oppinut tuolla niin sen, että jokainen on korvaamaton – kenenkään tilalle ei ketään palkata.

Tässä tilanteessa mä teen oikeastaan aika karhunpalveluksen yhteiskunnalle. Vien yhden opiskelupaikan vaikka alla on jo toinenkin ammatti, siirryn elämään yhteiskunnan maksamilla tuilla palkan sijaan, ja perskele kun en saa edes ketään tilalleni töihin jatkamaan verokannan keruuta…

Tämä kaikki oltaisiin vältetty sillä, että työtä antava osapuoli ymmärtäisi katsoa myös yrityksensä sosiaalisen vastuun budjettia, eikä pelkästään sitä, millaisella voittoprosentilla ollaan liikenteessä.
Vaikka kyllähän mä sen ymmärrän, että yritys on omistajiaan varten. Yritystä ei kuitenkaan ole ilman sen työntekijöitä.

Yritysten sosiaalinen vastuu. Millon se on eduskuntavaalien kuumin teema? Ja nimenomaan siltä osin, että palkattais ihan oikealla rahapalkalla tarpeeseen tulevat työntekijät, ja otettais palkattomat harjoittelemaan siinä sivussa – eikä tekemään niitä palkallisten töitä. Harjoittelijoitahan meillä on siis riittänyt, ovat viikon tai kuukauden ja sitten on taas maanantaina uusi naama.