Motivaatio-ongelmia

Kiviäkin kiinnostais, mennä kassatyöntekijöitä vuokraavaan firmaan haastatteluun. Menen kuitenkin, paperit mukana suorassa järjestyksessä tukka hyvin paita silitetty. Olen reipas, kohtelias, hymyilen aulapalveluhenkilölle.  Olen ajoissa.

Haastattelija ilmoittaa tekstarilla 10 minuuttia sovitun tapaamisen oletetun alkamisajankohdan jälkeen olevansa myöhässä, tulevansa ”kohta”. Odotan toiset 10 minuuttia. Parkkilätkä oli hukassa (jeah, sitä sitten etsit yli 20min?). Haastattelija on minua nuorempi , töykeä, kiireinen. Seuraava haastateltava istuu sermin takana, pieni pelokkaan näkönen blondityttö, kuulee varmasti kaiken. Olen silti reipas kohtelias hymyilen.

Miksi haet töitä meiltä? No, ilmoititte paikoista.
Miksi haet näitä töitä? No, tykkään olla kassalla.
Etkö sitten ole valmis olemaan lattialla? No, olen –
Etkö koe jo ohittaneesi kassa-ajat, ei meillä ole tarjota takahuoneessa tehtäviä töitä?

Aah, tätä on siis olla ylikoulutettu, liian hyvä johonkin, now I see. Tikapuita ei aina näköjään pääsekään alaspäin, vaikka on luullut, että se ylöspäin suuntautuva kulku on haasteellisempaa.

Lupasi ilmoittaa jos nappaa. Kysyin erikseen, että ei siis ilmoita, jos ei nappaa. Ei ilmoita, on niin kiireinen.

Teki mieli sanoa, että kiirettä helppais, jos et tulis aamusta 20 minuuttia myöhässä.

Voi olla, että oli viimeinen haastattelu minkä suoritan vuokratyöfirmaan päästäkseni. Toivottavasti tuo neiti ei soita, saatan joutua kieltäytymään.

 

 

Noh, tänään taas uuteen haastatteluun, vähän eri hommia, miesvaltaisempi sara.  Tukka hyvin paita silitetty kohtelias reipas hymyilen, paperit suorasti järjestyksessä.