No oliko kivaa olla oikeassa?

Nyt se sitten tapahtui, sain irtisanomispaperin käteen noin tunti sitten.

Olo on… jännittynyt, ei erityisen kauhistunut, vaan ehkä pikemminkin positiivisen odottava. TOKI tämä olisi ehkä voinut tolla joskus toistekin, mutta muuta elämääni sivutakseni – ei tämä neljäs huono uutinen tälle viikolle tuntunut enää missään, lähipiirissäni on nyt suurempiakin murheita 🙁

Ensimmäisenä lähetin tekstiviestin yhdelle entisistä esimiehistäni, kysyin, milloin olisi ensimmäinen vapaa vuoro. Hän soitti takaisin, menen maanantaina juttelemaan.

Toisena soitin parhaalle ystävälleni, että elämäni muistuttaa jo huonoa draamaa.

Kolmantena äidilleni, että kelpaako vielä yksi huono uutinen aikaisempien lisäksi.

Neljäntenä miehelle, että käydäänkö kaupassa, olen tässä ulkona jo, minut irtisanottiin äsken, jutellaan lisää kun tulet.

 

Ostettiin ainekset naggistroganoffiin – ja valittiin halvimmat perunat, 59 senttiä kilo ja vielä lähiruokaa 30km pohjoiseen.

Kotiin tullessamme tervehdin koiraamme iloisesti, että nyt en lähde enää ikinä töihin vaan nukutaan joka aamu myöhään! :D Minulla on kahden viikon irtisanomisaika ilman työssäolovelvoitetta – kaksi viikkoa lomaa ja aikaa rauhassa järjestää asiat kuntoon eri tahojen kanssa.

Nyt lähdemme saunaan. Olo on yhä jännittynyt, positiivisesti odottava.