Kesä 2009. Opiskelut on ohi, parisuhde vakiintunu ja samaten ”pieni pyöristyminen” ei oo tuntunut hetkelliseltä olotilalta enää ..no, hetkeen. Kiloja mittarissa arviolta yli 90, en omistanut tuolloin vaakaa. Mutta ei mua kamalasti haittaa? muistan ajatelleeni. Isä välillä huomauttelee, että olen jo vähän pulska. Sisko huomauttelee vähän useammin ja vähän vähemmän nätisti. Äiti ja avomies rakastavat mua kaikkine kiloineen.Itellä ongelma painon suhteen käy ilmi pääasiassa kun pitää ostaa uusia vaatteita, ruumiinrakenne ei sovi plustyttöjen mallistoihin (ei ole mulla niin isoja tissejä eikä niin leveää perää) ja normaalimallistoista ei löydy kokoja 44-46.

 Kesä 2010. Oon jo alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ei helv… ei tää voi näin jatkua. Alan liikkumaan enemmän, käyn pari kertaa pyörälenkillä ja uimassa mutta ainoaksi liikunnaksi vakiintuu useamman kilometrin lenkit koiran kanssa. Kunto kasvaa kyllä ja nilkat kapenee, ja loppuvuodesta ostan vaa’an.

Virallisesti dokumentoitu lähtöpaino syötetty Kiloklubiin 15.11.2010: 86,7kg. 172 sentin pituudella meinaa tuo että BMI on melkein 30. VY on 92cm.Opettelen pikku hiljaa syömään järkevämmin, liikkumaan enemmän, ja paino putoaakin hissukseen.

Ensimmäisenä vuotena tiputan kaikki kokonaista viisi kiloa. Viisi kiloa. 9.10.2011 viisari pysähtyy 81,1 kiloon. Päätän taistella painon 75 kiloon, sillä reilun 10kg:n pudotus kuulostaa mukavan pyöreältä. Kerään eri lajien alkeiskursseja, on kuntonyrkkeilyä ja pilatesta ja 10x ryhmäliikuntakortteja ja kaikki vaan on ihan totaalisen perseestä. Julistan suureen ääneen vihaavani liikuntaa, mikä onkin tuolloin totisinta totta.

Kesällä 2012 aloitan työmatkapyöräilyn uuteen työpaikkaan. 10 kilsaa päivässä oli keli mikä tahansa, viis kertaa viikossa. Kunto kasvaa kohisten, ja aloitan lisäksi käymään salilla. En enää vihaa liikuntaa, mutta kärsin päinvastaisista ongelmista – revin lyhyen ajan sisään rasituksesta johtuvia lihasongelmia, reväytän poikittaisen vatsalihaksen ja niskaan tulee spasmi (sat-tuu).Syksyllä lyödään kiinni hääpäivä seuraavaan syksyyn. Ja jos ei motivoi hääpuku, niin motivoi kahden viikon häämatka uimapukumaisemiin. 75kg menee rikki maaliskuussa 2013, eli ensimmäisen 10 kilon pudotukseen meni puolisentoista vuotta. Mutta kyllä niitä kiloja kerättiinkin useamman vuoden ajan, olis ollut typerää ajatella niiden lähtevän yhdessä yössä. Lisäksi näin jälkikäteen katellen mun aineenvaihdunta on ollut tuolloin totaalisen tukossa, epäilemättä raskaamman liikunnan puutteesta johtuen.

Huhtikuussa 2013 alan todella tarkkailemaan ruokavaliota, säännöstelen Kiloklubin avulla kalorinsaannin 1700kcaliin ja syön fanaattisesti vihreitä palloja. Kesä-heinäkuun syön arjet 1300kcal ja viikonloput vapaasti, ja paino putoaa neljässä kuukaudessa 8 kiloa. Loppukesästä lopetan kalorien syönnin ja käyn läpi crossfitin on-ramp -kurssin, ja menen naimisiin syyskuun 21. päivä painaen 68,5kg ja näyttäen hemmetin kuumalta hääpuvussa.

Häiden jälkeen mätän naamariin kaiken mikä eteen sattuu, ja arvostelen telkkariohjelmien lihavia laihduttajia mentaliteetilla ”minulla on oikeus tähän, minä onnistuin siinä”.

Ja nyt, melkein puoli vuotta häistä, työmatkapyöräilen yhä 10 kilsaa päivässä viis päivää viikossa läpi tuulen ja tuiskun, käyn 3x viikossa salilla ja syön yhä mitä haaluaan milloin haaluuuaaan ja vaaka näytti aamulla 71,4kg. Että ei ihan huonosti, vai häh?