Tämä hyvä päivä!

Nyt on nimi työsopimuksessa, juhannuksen jälkeisenä maanantaina tämä vapaaherratar palaa takaisin ruotuun heti aamukahdeksalta. Vielä nelisen viikkoa ”lomaa” jäljellä!

No, miltä nyt tuntuu? Hyvältä tuntuu. Uskaltaa taas suunnitella elämää eteenpäin (kuten – häitä loppukesästä 2013!) ilman sitä pakollista jos saan töitä -lausetta jossain välissä. Totesin tuolla jossain jo aikaisemminkin, että ei työ ole elämän tarkoitus, vaan se luo tarkoituksen muulle elämälle.

Työttömyysaika on kulunut pääasiassa hyvin. Taloudellista stressiä ei oikeastaan ole ollut sen enempää, kiitos säästöjen, mutta turhautumisen määrä hoidettaessa asioita liiton & TE-keskuksen kanssa pääsi yllättämään. Luulin ihan oikeasti, että asiat kyllä pystyy normaalijärjellä hoitamaan jos vain lukee annetut paperit. No, voi toki, että mua ei ole sillä normaalijärjellä siunattu… 🙂

Päivät ovat kuluneet nopeasti, olen saanut pidettyä itseni kiireisenä vaikka aika suuri osa listatuista asioista onkin jäänyt toteuttamatta. Tuntuu, ettei ole ollut aikaa, vaikka siis oikeastihan en vain ole saanut mitään aikaiseksi, koska olen voinut tehdä kaiken ”huomenna”.

En tiedä olenko sen enämpiä kasvanut henkisesti, jalostunut ihmisenä tai osaanko nyt katsoa maailmaa myös työttömyyden kokeneen silmin. En missään vaiheessa oikeastaan edes ajatellut olevani työtön kovin pitkään, välillä jopa toivoin että kumpa paikka löytyisi vasta kesän jälkeen.

Mutta mitä mittään, parempihan se on mitä aikaisemmin työt alkaa, sitä enemmän kertyy lomapäiviä ensi kesäksi :)