Tilanteista harmittavaisin

En ole vieläkään kuullut mitään siitä kuukauden pätkätyöstä, minkä haastattelussa olin yli viikko sitten. ”Ilmoitamme joka tapauksessa, hyvät ja huonot uutiset, pääsiäisen jälkeen”, no, onhan tämäkin vielä pääsiäisen jälkeen.

Viime viikolla pistin hakemuksen oman alan töihin, vakituinen kokoaikainen. Tänään tuli säpo, että ovat myöhemmin yhteyksissä sopiakseen haastattelusta. Sopisin sinne kuvauksen perusteella kuin nyrkki silmään, ala sivuaa edellistä paikkaani ja etenemismahdollisuudet ovat ainakin teoriassa olemassa. Ala ei ole ainakaan kuoleva.

ARVATKAA VAAN, käykö tässä nyt niin, että pätkätyöstä soitetaan ”tervetuloa!” heti, kun olen käynyt haastattelussa vakituiseen työhön. Jos en käy pistämässä nimeä pätkätyösopimukseen, en saa vakipaikkaa. Ja sanomattakin selvää, että sama käy myös päin vastoin.

Tietysti voisin koittaa pedata itseni vakipaikkaan vasta pätkätyön jälkeen, työ alkaa ”heti tai sopimuksen mukaan”. Menisi kesäkuun puoleen väliin, kahden kuukauden päähän.

Tai voisin olla inhottava ja toivoa, että pätkätyötä ei sovita virallisesti ennen, kuin saan tietää saanko vakipaikan.

 

Ja mikä parasta, viimeistään huomenna täytyy taas käydä työkkärissä näytillä. Liitto tahtoo vielä yhden kopion vielä yhdestä paperista.

Onneksi säästöihin ei ole vielä tarvinnut koskea… :D