Huh, miten voi ihminen olla väsynyt aina päivän touhujen jälkeen. Huonoja puolia tässä erossa on se, että joutuu tekemään kaiken itse. Siivoaminen, ruuan laitto, koiran ulkoilutus, roskien vieminen, pyykin pesu yms…..ja ne lasten miljoonat toiveet ”äiti, äiti, äiti, äiti…..” Sitä suorastaan kaatuu sänkyyn illalla kun sinne vihdoin malttaa mennä. Sitä omaa aikaa kun on vasta sitten myöhään illalla, kun lapset on saanut ”kammettua” nukkumaan.

Mutta, kaikesta huolimatta olen aika onnellinen. Tämä on juuri sitä mitä halusinkin. Halusin saada itse päättää asioistani, ihan niistä pienistä arkipäiväisistäkin. Ja halusin tehdä asiat omalla tavallani. Hyvä esimerkki tästä on kun siirsin ensi töikseni miehen lähdön jälkeen leivänpaahtimen keittiössä paremmalle paikalle (joka miehen mielestä oli se huonompi paikka). No, tänään leivänpaahdin löytyi kotiin tullessani taas siltä ”väärältä paikalta”, tyttö oli sen siihen siirtänyt.  Minä siirsin sen sitten taas takaisin sille ”paremmalle paikalle”.

Kuulostaa vähän hassulta, varsinkin näin kun asian tänne kirjoittaa mustaa valkoisella. Nämä nyt vaan on minulle tärkeitä juttuja. Että saa tehdä kaiken oman pään mukaan, lasten ”päitä” ei lasketa 😉 Minun exäni nimittäin oli voimakastahtoinen ihminen ja halusi hallita asiota. Hänen ajatusmaailmansa oli hyvin mustavalkoinen. Siivouksesta me riideltiin tosi paljon. Meillä oli niin erilainen siisteyskäsitys ja uskoisin että tähän asiaan vaikuttaa aika paljon ne lapsuudenkotoa opitut mallit. Meillä mies ei vaan koskaan ollut tyytyväinen asunnon siisteyteen. Siivosi itsekin tosi paljon, mutta voi ristus sentään miten paljon jaksoi siitä asiasta naputtaa! Yleensä asetelma taitaa olla niin päin, että nainen on se joka naputtaa.

Lapsiperheessä ei vaan kerta kaikkiaan voi olla aina siistiä ja kaikki nätisti paikallaan. Ja minun mielestäni aikansa voi käyttää mukavamminkin, kun jatkuvasti stressata siisteydestä ja heilua rätti kourassa ympäri huushollia. Tottahan puhdasta pitää olla ja helpottaahan se elämää, että tavarat löytyisi niiden omilta paikoiltaan. Mutta lapsetkin on hetken vaan pieniä, ja on kiva keskittyä yhdessäoloon ja kaiken kivan tekemiseen lasten kanssa. Ei se maailma siihen kaadu, jos nyt vähän on sotkua. Itselläni menee tällä hetkellä hermot koiran karvoihin, joita löytyy – ja paljon, joka paikasta! Se mokoma vaihtaa nyt talvikarvaa. Mutta poiskaan en sitä silti antaisi =).