Syitä ja seurauksia

Miksi erosimme? Niin, se onkin pitkä juttu. Niin pitkä, etten sitä jaksa alkaa kokonaisuudessaan tänne kirjoittamaan. Minä olin se, joka halusin erota. Eniten siksi, että halusin ”ottaa oman elämän haltuuni”. Meidän suhde oli aika myrskyisä, ja niitä alamäkiä oli enemmän kuin ylämäkiä. Sitähän sanotaan, että viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Ja niin uskon sen olevan. Oli riitoja, erimielisyyksiä, erilaisia mielenkiinnon kohteita ja lopulta minusta tuntui, että kaikki on jotenkin kuihtunut pois….varsinkin se rakkaus. Ja sellaista suhdetta ei kannata enää jatkaa. 

Miehelle tämä on kovempi pala. En sitä kiellä, etteikö se itsellekin olisi. Mutta jätetyksi tullut kärsii varmasti erotilanteessa enemmän kuin se, joka päättää lähteä suhteesta. Kun ilmoitin päätöksestäni, mies suuttui….olin valmistautunut (ja pelännyt) että meidän välit katkeaa kokonaan. Mutta olin päättänyt ottaa sen riskin. Onneksi useiden keskusteluiden jälkeen mieskin järkiintyi sen verran, että haluaa olla hyvissä väleissä. Niin tässä nyt yritetään elää, jo yhteisten lastemmekin vuoksi – hyvissä väleissä. 

Kaveri oli lasten kanssa kylässä viikonloppuna ja pienempi lapseni tokaisi kahvipöydässä vieraillemme: ”äiti ei enää tykkää isistä, kun se juo sitä kaljaa”. Tuo kommentti taisi olla lapsen käsitys siitä, miksi isi muutti pois. No joo, osasyy se tähän tilanteeseen olikin.