Miksi täällä on niin hiljaista?

Ensimmäinen viikonloppu ”yksin” kotona. Mies muutti viikko sitten omaan yksiöön ja minä jäin lasten kanssa meidän vanhaan kotiin. Perjantaina töiden jälkeen jo tuntui oudolta ajatus siitä, että tulen olemaan ”yksin”, tai no ainakin ainoana aikuisena kokonaisen viikonlopun lasten kanssa. Näin ei ole ollut….hmm….milloinkohan viimeksi? En edes muista!

Isompi lapsista lähti tänään yökylään ja pienemmän kanssa saunottiin. Yhtäkkiä lapsi tokaisee lauteilla kesken leikkiensä: ”miksi täällä on niin hiljaista?” Hetken ajattelin asiaa ja hoksasin, ihan totta! Puolet perheestä poissa ja kun mekin oltiin pienemmän kanssa hetki puhumatta niin tosiaan – yllättävän hiljaista oli. Kyllä ne lapset vaan hoksaa enemmän asioita kuin voi aikuinen ymmärtääkään.

Nyt punaviinilasillinen tyhjäksi ja pienemmän viereen nukkumaan. Siellä se jo tuhisee ”isin paikalla” isossa sängyssä. Reppana kun ei uskaltanut mennä omaan sänkyyn, kun ei siskokaan ole siellä huoneessa nukkumassa.