Mun suhde someen

Millainen on tämän hetken suhteeni someen?

Siitä on aikaa kun viimeksi kirjotin. En enää kyennyt hahmottamaan yksityistä rajaa itseni ja sosiaalisen median välillä, joten koin paremmaksi ottaa etäisyyttä. En enää ole ollut niin näkyvä ja hyvä niin.

Palataan aikaan kun halusin olla rehellinen somessa. Yritin toteuttaa tätä kaikkea jakamalla hyvin henkilökohtaisia ajatuksia arvoineen ja kuvineen. Hyvät puolet kaiken jakamisessa oli ettei juurikaan tarvinnut miettiä mitä julkaisi. Sai vain jakaa mitä tuli mieleen. Saatoin olla oikeastaan hyvin avoin mistä vain. Puhua kelle tahansa mistä tahansa. Oikeastaan juuri tässä kohtaa täytyisi monenkin hälytyskellot soida.

Rehellisenä olemiseen somessa liittyy riskinsä. (Tarkoitan nyt lähinnä omakohtaisien kokemusten, asioiden ja tietojen jakamista). Siellä jos jossain asiat leviävät hyvinkin nopeasti. Juuri somessa täytyisi olla tietoinen siitä mitä julkaisee. Siksi ei olisi itsellekään pahitteeksi kasvattaa jonkinlaista itsesuojeluvaistoa. Itse jaoin juttujani lähipiirin kanssa, joten uskon ettei avoinkaan materiaali olisi niin helposti voinut joutua vääriin käsiin. Mutta nyt se on testattu omalla kohdalla, minulle ei ollut hyväksi jakaa itsestäni niin paljoa.

Avoimuus ja rehellisyys vei paljon henkisiä voimia. Vaikkei muiden ajatukset itsestä merkinneet paljoa, en voi sanoa etteikö niillä olisi mitään merkitystä. Somettaminen aiheutti jatkuvaa painetta ja tietoisuutta siitä, että ajatukseni ovat koko ajan näkyvillä. En voi muuta kuin nostaa hattua kaikille niille, jotka tekevät somea työkseen ja paljon suuremmassa mittakaavassa, sillä mediallakin on varjopuolensa.

Nyt instagram on mulle mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, persoonallisuuteen. On hienoa, kuinka erilaisia ihmisiä se pitää sisällään. En usko, että kukaan voi täysin antaa toiselle sellaista kuvaa somessa mitä on oikeasti ja tärkeää onkin tajuta, ettei sellaista tarvitse tavoitella. Sosiaalisen median materiaali ei ole verrattavissa tosielämään, koska siellä on vain sitä, minkä ihminen on itse kokenut sopivan jaettavaksi kaikille.

Tästäkin halusin mainita, vaikkei se varsinaisesti kuulu tämän postauksen ydinaiheeseen. Me elämme maailmassa, jossa some on koko ajan läsnä. Se voi jopa olla este omalle läsnäolomme. Nyt sen on hoksannut, että parhaimmat hetket on ollut aina somen ulkopuolella. Tärkeintä elämässä on lähipiiri, jota ilman en somessakaan olisi.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä ajatuksena mainitsen etten todellakaan kadu mitään mitä tein. Päinvastoin. Ilman näitä kokemuksia en olisi välttämättä tajunnut mikä merkitys somella on itselle ja millainen vaikutus sillä on jokapäiväiseen elämään. Jatkossa varmaan pysyn hieman etäällä ja keskityn kuuntelemaan itseäni. Säännölliset sometauot ovat tulleet tavaksi, sen jälkeen kun huomasin miten hyvää ne tekee.

Ps. Ehkäpä vielä joku päivä tulee tarve kirjoittaa jotain tänne.

Siihen asti näkyillään!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *