Onnea uuteen kotiin
Viikko on vierähtänyt uuteen kämppään astumisesta ja vihdoin alkaa asunto näyttää kodilta kaikkien muuttolaatikkolinnoituksien takaa. Uus kämppä on tuonut ihan uusia tuulia asukkaisiinkin: mulla ja pojilla on ollut ihan huisin hauskaa ilman riitoja, vääntöjä tai niitä kyyneliä. Ehkä se on ollut nää ylipitkät päivät joita oon poikien kanssa viettänyt, tai fakta, että äiti on ollut kiireinen muuton parissa ja minä taas aina läsnä, mutta läpimurto on selkeesti tapahtunut: tänään leikkien ohella tämä vanhempi mukula luokitteli minut osaksi perhettä, ja tällä viikolla (VIHDOIN) kuopus oppi kutsumaan mua nimellä, olen Nina. Kelpaa, varsinkin sen edellisen Ninnannon jälkeen.
Tai ehkä tämä kaikki edistys vaan johtuu siitä kepeästä fiiliksestä, joka kaikilla tuntuu täällä talossa olevan päällänsä. On se vaan helpompaa keskustassa – ei enää seitsemää vessapaperitonta päivää, mustaa kahvia maidon loputtua, pitkiä tunteja ilman tekemistä, auringonottoa aasien keskellä… Onko oikeesti mitään parempaa kuin extempore-reissu rannalle, jonne sittenkin jäädä moneksi tunniksi simpukoita keräilemään ihan vaan siksi, koska se on niin helppoa ja tuntuu oikealta just sillä hetkellä. Sitä se mun viikko on nyt ollut: tekee mieli suklaata, kävelen korttelin päässä olevaan kauppaan ja ostan patukan. Pieniä asioita, niin suuria iloja!
On tässä muitakin mahtavia puolia, kämppä on meinaan mieletön! Vaalea ja valoisa, kaksi terassia ja pari parveketta, uima-altaat ja palmuja, letkeä naapuriyhteisö ja lapsia leikkimässä. Koska oon tylsä ja väsynyt, ja odotan huomista hullunkiilto silmissä, en kirjoittele nyt enempää vaan annan kuvien kertoa loput.
Niin että mitä huomenna sitten tapahtuu? Ihania isoja juttuja, jotka taas oikeuttaa mut pitäytymään seuraavankin viikon poissa täältä blogista. Pidän teitä jännityksessä nyt vielä hetken.
Tässä mun Kingsize Bedroom eli huone, jonka keskellä on sänky, jonka ympärillä on juuri se tarvittava 30cm kävelemistä varten. Sänky taas on kauhujeni kokoontaitettava, metallinen retkisänky, joka huojuu ja natisee aina pienimmästäkin pikkurillin heilautuksesta. En valita, sillä vihdoin mulla on oma ruhtinaallisen kokoinen vaatekaappi ja kokovartalopeili. Kauneuden takia voin todellakin kärsiä vaikka nää natinat!
Huoneita meillä on huimasti neljässä kerroksessa, tosin alimpaan varastokerrokseen ollaan vasta järjestämässä pojille erillistä leikkihuonetta. Maantasalta löytyy yhtenäinen keittiö-ruokailutila-olohuone -kompleksi, joka on ehdottomasti perheen käytetyin tila ehkä juuri sen avoimuutensa ja valoisuutensa vuoksi. Kerroksen kruunaa tietysti tuo valloittavan vaaleanpunainen tehosteseinä, joka sopii kuin nenä päähän tähän meidän kahden naisen pyörittämään talouteen. Girl power!
Talon tavaksi on ihan mukavasti kehkeytynyt aamupalan syönti ulkoterassilla. Toiseen sisäänkäynti johtaa melkeimpä suoraan siitä kahvinkeittimen sivusta, ja tämä kaunihimpi on sitten pääsisäänkäynnin yhteydessä. Ihan kiva tapa aloittaa päivä!
En myöskään malttanut jättää käyttämättä tilaisuuttani leikkiä jonkun fiinin sisustuslehden hifistelijävalokuvaajaa, joten tässä vielä muutama selittämätön kuva selittämättömistä asioista, jotka vain sattuvat selittämättömästi miellyttämään silmääni. Selkee?
