Teimme pari päivää sitten aikamme kuluksi P:n kanssa listaa siitä, mitkä paikat Euroopassa olisivat kiinnostavia. Molempien piti listata omaan listaan 20 eri kaupunkia, mitkä kiinnostavat. Ainoa kriteerimme oli se, että esimerkiksi Roomaa, Pariisia, Lontoota tai pohjoismaita ei laitettaisi listaan. Haluamme häämatkallamme tutustua enemmän uusiin kohteisiin, joihin ei ehkä muuten tulisi enää mentyä.
Yhteisiä kaupunkeja molempien listoilla olivat ainakin Berliini, Krakova, Wien, Lyon, Napoli, Zagreb, Praha ja Ljubljana. Veikkaan, että nämä jo itsessään mahdollistaisivat aivan upean matkaelämyksen. Vielä, kun matkaan on paljon aikaa (2 vuotta), tällaisista asioista haaveilu on täysin sallittua. Täytyy miettiä yhdessä tarkkaan, millaiset paikat ovat käymisen arvoisia. Kuukauden reilimatka saattaa lopulta olla tosi pitkä aika, jos kaupungit eivät ole matkaajan mielestä kiehtovia.
Mun listalla oli eroavaisuuksia P:n listaan. Mun ehdottomia must-kohteita olisivat ainakin Barcelona, Verona, Venetsia, Strassbourg ja Salzburg aiemmin mainittujen lisäksi. Ja pari muutakin. Oikeastaan voisin luotella vaikka kaikki Italian kaupungit, Kroatin, Sisilian, Portugalin ja Ranskan. Nettisivuja tarkemmin tutkiessani löysin myös aivan upeita paikkoja esimerkiksi Ranskan länsirannikolta, joihin pääseminen luultavasti jää haaveilun tasolle. Siellä sijaitsee mm. saari nimeltä Ile de Re, mikä on ainakin kuvista päätellen upea pieni yhteisö. Kannattaa käydä googlettamassa. Lisäksi löysin Ranskan Marseillesta ihan vähän pohjoiseen (n. 30 km) Aix en Provencen, jossa on vain mainitakseni esimerkiksi upeita viinitiloja ja laventelipeltoja. Vaikka me ei pariskunta osata varmaan yhteensäkään 10 sanaa ranskaa, niin kyllä me kauniiden maisemien päälle ymmärretään.
P:n listalla oli mun omista poiketen esimerkiksi Belgia. Sitä ei tule aina ihan ensimmäiseksi mietittyä, kun pohtii, mihin kauniiseen paikkaan haluaisi matkustaa. Mulla herää heti ainakin ajatus, että Belgian pääkaupunki Brysseli on täynnä Hercule Poirotin näköisiä salkkumiehiä, jotka kulkevat EU:n hallinnollisen keskuksen ja NATO:n toimiston väliä. Kun sitten tein tarkempaa tutkimusta, niin löysin paljonkin nähtävää. Aivan Brysselin lähellä on muutama idyllinen pikkukaupunki, joiden nimet ovat Brugge ja Gent. Ihan täysin tuntemattomia nimiltään, mutta kuvissa aivan ihania!
Vaikea kuvitellakaan kuinka paljon Eurooppa sisältää erilaisia aarteita, mitä ei huudella maailmalle. On täysin ymmärrettävää, miksi vanhat kaupungit ja upeat historialliset rakennukset halutaan pitää vain oman väestön nähtävillä ja markkinoida pelkästään isoja kaupunkeja. Ihmisillä täytyy olla jotakin rauhaa elää. Silti, tekisi niin mieli löytää ne kaikista kauneimmat paikat. Ehkä ne tässä matkan varrelta löytyvät…
Tämän postauksen kuvat ovat Pariisista vuoden 2015 toukokuulta. Ensimmäinen kuva on otettu iltasella auringonlaskun aikaan Arc de Triomphen eli Riemukaaren huipulta. Olen käynyt siellä molemmilla kerroilla Pariisissa vieraillessani ja aina näky on ollut yhtä huimaava. Riemukaarelle kannattaa mennä vähän ennen kuin aurinko laskee, mutta varata kuitenkin riittävästi aikaa jonottamiseen (koska monet muut haluavat nähdä myös auringon laskevan Pariisin ylle). Yläilmoista näkee koko Pariisin. Eiffel-torni hohtaa kauempana auringon värjätessä Pariisin kattoja kellertävän oransseiksi ja Sacre Coeur näyttää kauempaa pieneltä, mutta näyttävältä omalla Montmartren kukkulallaan.
Toisessa kuvassa P istuu Luxembourgin puistossa keskellä Pariisia. Muistan hyvin, kuinka kävelimme puiston halki ja kuulimme jonkun orkesterin soittavan Phantom of the Operaa. Istuimme puistossa hyvän tovin ja olimme vaan.
Kolmanteen kuvaan liittyy myös muistoja. Olimme tulleet metrolla Eiffel-tornin kupeeseen ja nousimme rappuset maan alta ylös. Vähän matkaa käveltyämme Eiffel-torni kohosi pikkuhiljaa puiden ja rakennusten takaa eteemme. Välissämme oli enää vain iso nurmialue, mitä sanotaan Champ de Marsiksi. Evästimme nurmialueella omia eväitämme ja ihailimme aurinkoista alkuiltaa. Pian tämän jälkeen oli tarkoitus kävellä Eiffel-tornin ali ja tehdä kävellen matkaa Riemukaarta kohti, mistä ensimmäisessä kuvauksessa jo kerroinkin. Juuri tuona aikana oli Eiffel-tornin luona ollut kohua taskuvarkaista ja työntekijät olivat siitä raivoissaan.
En ole ikinä käynyt Eiffel-tornin sisällä tai korkeuksissa. Olen aina katsellut sitä kauempaa. Minusta Pariisin ilmeeseen kuuluu nimenomaan Eiffel-torni eikä sitä pysty näkemään, jos on itse sen sisällä. Eiffeliä pidetään (ei tietenkään syyttä) yhtenä parhaista näköalapaikoista. Omasta mielestäni parhaita paikkoja, joissa Eiffel-tornia ja Pariisia voi ihailla miltei yhtä korkealta kuin Eiffelistä on aivan keskustassa sijaitseva Tour Montparnasse. Se on korkeudeltaan 210 metriä (vrt. Eiffel-torni 300m) ja sinne pääsee aivan ylös katolle asti turvallisesti hissillä minuutissa. Lippu sinne maksaa n. 15€/hklö, mutta sinne ei tarvitse jonottaa tuntikausia ja siellä voi ihastella komeita maisemia sekä katolla (hyvät suojat, ei tarvitse pelätä) että kattokerroksen sisätiloissa. Lisäksi siellä on hieno fine dining -ravintola, josta saa vähän ”luksuksempaa” ruokaa kalliimmalla hinnalla, mutta kerran reissussa voi hyvin hemmotella itseään. Ravintolasta on upeat näköalat ja hyvä ruoka. Kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen.
Mulla on aikeissa – kunhan tästä haaveilustani pääsen – aloittaa ihan kunnolla tutkimaan tuota Interreilausta ja sitä, mitä siinä pitää ottaa huomioon kaikkineen. Lisäksi on toivottu, että täällä olisi vähän myös hääjuttuja, joten mahdollisesti niitäkin tulee. Hääpäivä on melko yksityinen ja haluan pitää sen omana ja tulevan puolisoni aarteena, joten ihan kaikkea siitä en tule kertomaan, mutta ehkä jotakin. Ehkä jotakin.
