Ladataan...
One Woman's Project

Ei, en ole todellakaan ollut aina valmis siihen paskamyrskyyn, jota nettikirjoittelu on tuonut tullessaan. Enkä ole myöskään ainoa, joka on kokenut paskamyrskyn. Paskamyrskyn on kokenut moni bloggaaja ja muu henkilö, joka on jakanut henkilökohtaisia asioita somessa. Näistä esimerkiksi Etä-äiti- blogia kirjoittava Helga Bellt. Tulee myös mieleen yksi äiti, jonka treenikuvat kuntosalilta vauvan kanssa poikivat lastensuojeluilmoituksen. Blogin nimeä en nyt muista.  

Helga Bellt on kohdannut paljon ymmärtämättömyyttä ja arvostelevia kommentteja ihmisiltä, jotka eivät ole joko eronneet, tai eivät muuten vain tiedä mitä etä-äitiys on. Belltin agendaksi on muodostunut erilaisista perhemalleista ja huoltajuusratkaisuista tiedottaminen sekä ihmisten asenteiden muokkaaminen etävanhemmuutta ymmärtävämpään suuntaan. Syynä tähän on se että yhteiskunnassamme ymmärretääm helposti etä-isiä, kun taas etä-äitejä kohtaan ollaan liian tuomitsevia. 

Tämä laittaa väistämättä pohtimaan sitä, mikä oma agendani on. Pyrkimykseni on ilman muuta parantaa yksinhuoltajien asemaa sekä herättää yhteiskunnallista keskustelua, jopa kriittistä sellaista. Mitä tulee sosiaaliseen mediaan, olen onnistunut herättämään keskustelua. 

Olen vähentänyt tietoisesti sosiaalisessa mediassa kirjoittelua mutta toisaalta tullut myös siihen lopputulokseen, että olen värikäs persoona,  jonka mielipiteet aiheuttavat ihmisisissä tunteita laidasta laitaan. Näin usein käy, jos omaa radikaaleja mielipiteitä. Seison kuitenkin kaiken sen takana mitä olen kirjoittanut, eikä minulla ole mitään salattavaa. On ihan normaalia, että ihmiset reagoivat radikaaleihin mielipiteisiin voimakkaasti. Luonteeseeni ei kuulu olla seinäruusuna ja olen mieluummin radikaali kuin harmaa hissukka. 

Tunnustan, olen herättänyt "pahennusta" useammassa sosiaalisen median keskusteluryhmässä. Aina on löytynyt kuitenkin myös ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet sanomani ja sen mitä tarkoitan. Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin helppo tarttua puutteellisesti ilmaistuun lauseeseen tai kaivaa merkityksiä rivien välistä.

Silloin kun paskamyrsky tuntuu pahalta, kannattaa vetää ilmaa keuhkoihin ja puhaltaa se hitaasti ulos.  Se mikä on puheenaihe tänään, on huomenna pelkkää historiaa. Julkisuutta on positiivista ja negatiivista, mutta kaikki se on julkisuutta. Toisinaan julkisuudella on hintansa. 

Olen kuitenkin varma siitä että oikean asian puolesta kannattaa sietää vaikka vähän negatiiviseltakin tuntuvaa julkisuutta. Paskamyrsky saa näkyvyyttä, eikä se siksi ole pelkästään huono asia. 

Emoji-elokuvan kuva ei liity mitenkään tähän postaukseen. 

Tutustu samalla muihin blogipostauksiini ja käy kommentoimassa mitä tykkäät blogistani?

Oletko sinä kokenut sosiaaliaen median paskamyrskyn? Entä, miten selviydyit siitä? 

Terveisin, One woman

 

 

Ladataan...
One Woman's Project

Joulu on tulossa, ja monessa eroperheessä se aiheuttaa ahdistusta, erityisesti jos edessä on ns. lapseton joulu. Etä-äiti kirjoittaa Face book-sivullaan, että "Jokatoinen erovanhempi on väistämättä tässä tilanteessa. En vain koskaan tiennyt, että tämä sattuu näin paljon."  Se miten erilaisten juhlapyhien vietto lapsen kanssa jaetaan vanhempien kesken riippuu täysin sopimuksista tai riitaisessa tapauksessa oikeuden päätöksistä. Mitään yhtä oikeaa tapaa ei ole, vaan sopimuksia on yhtä monta erilaista kuin on erovanhempaakin. Ns. totaaliyksinhuoltajaperheissä lapsen luonapitoa ei tarvitse jakaa toisen vanhemman kanssa, koska lapsi ei syystä tai toisesta tapaa tätä. Toinen vanhempi voi olla kuollut, rikollinen, asua toisella puolella Suomea, asua ulkomailla, tms. Siinä että lapsi ei käy lainkaan toisen vanhemman luona, on sekä hyviä että huonoja puolia. 

Muistan ensimmäisen joulun, jonka vietin yksin 2 -ja 1- vuotiaiden lasteni kanssa. Tuo joulu aiheutti minussa suurta ahdistusta. Miellessäni pyöri kysymyksiä, kuten "Miten hoidan joulusiivouksen yksin?", "Miten saan haettua kaupasta joulukuusen ilman autoa?" ja "Miten selviän jouluostoksista lasten kanssa?". Nämä eivät ole vain totaaliyksinhuoltajan ongelmia vaan koskettavat jokaista erovanhempaa, jolla ei ole uutta suhdetta, omalla lastenhoitovuorolla. Siten edellä kuvattu "kädettömyys omalla lastenhoitovuorolla" voi koskettaa myös vuoroviikkovanhempaa. Se tarkoittaa tunnetta siitä, että 'omat kädet eivät riitä'. 

Tuona ensimmäisenä jouluna yksin lasten kanssa, miesystäväni tarjoutui hakemaan kuusen autollaan. Kuusi laitettiin auton sisään ja neulasia varisi jokapuolelle. Itse tulin lasten kanssa joulukuusikaupasta kävellen kotiin. Olin todella kiitollinen saamastani avusta. Joulukuusi tosin lojui parvekkeella useita päiviä, ennen kuin naapurin mies ehti tulla auttamaan sen pystyttämisessä. Se oli sellainen tuuhea ja korkea 1,5 m leveä kuusi, jota en olisi pystynyt laittamaan jalkaan yksin. Lisäksi joulukuusta piti lyhentää jotta se mahtui seisomaan pystyssä. Ei ollut helppo pyytää naapurilta apua. Mutta kun kerran rohkenin, naapurin mies auttoi useita kertoja. Hän mm. pumppasi kompressorilla ilmaa lastenrattaiden ilmakumirenkaisiin, kokosi Biltemasta ostamani lasten polkupyörät ja auttoi kantamaan pakastimen portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Naapurin miehen apu oli korvaamatonta ja auttaisin samalla tavalla ketä tahansa yksinhuoltajaa, joka olisi avun tarpeessa. 

Nyt meillä on perhejoulu, mutta ei perinteinen, koska matkustamme jouluksi ulkomaille. Nykyinen mieheni auttaa jouluvalmisteluissa tarvittaessa. Minulla on kuitenkin korkea kynnys pyytää apua, koska olen tottunut pärjäämään yksin. Kannoin yksin joulukuusen sisään varastosta, kokosin ja koristelin sen. Ostin meille täksi vuodeksi uudet jouluverhot Black Friday-alesta, jotka asensin valoineen verhotankoon. Lisäksi olen leiponut lasten kanssa torttuja ja pipareita. (Koska leipominen ei yhdessä tuolloin lasten riitelemisen takia onnistunut, leivoin yhden kanssa toisen katsellessa elokuvaa Netflixistä, sitten vaihto.) Ennen joulua pidämme askartelupäivän, jolloin askartelemme lisää koristeita kuuseen. Lapset odottavat tätä askartelupäivää innolla, askartelu onkin perheemme 'yhteinen juttu'.

Tänään vietämme itsenäisyyspäivää tyttöjen kanssa kolmistaan. Vaikka minulla on mies, joka asuu työn takia muualla, haluan viettää toisinaan laatuaikaa tyttöjen kanssa kolmistaan. Me olemme tiimi. 

Rahat ovat tiukilla, koska olemme odottaneet erästä Kelan etuutta jo toista viikkoa. Glögi on säännöstelty niin, että se riittää vielä täksi illaksi. Tyttö auttoi tyhjentämällä säästöpossunsa, jotta saamme maitoa kaupasta. Itsenäisyyspäivän kynttilöitä meillä ei ole eikä herkkuja. Paitsi pipareita, joita paistettiin eilen. 

Olemme saamassa jouluapua erinäisiltä tahoilta, joita ilman lapset eivät saisi kummoisia lahjoja. Joulun alla apua saa, ja se on hyvä asia. Muutoin koen että yhteiskunnassamme tukiverkottomat yksinhuoltajat jätetään liian yksin. Naapuriapu on ollut meilläkin se, joka on pelastanut. Ja muutama ystävä on päässyt hätiin tilanteessa, jossa muuta lastenhoitajaa ei ollut löytynyt. Yhden ystävän kanssa vuorottelemme lastenhoitoa. Sosiaalitoimistosta en ole saanut juuri mitään apua. Nyt sain 10h lastenhoitoapua kuukaudessa, ja se on jo ihan luxusta siihen nähden, että ennen en ole saanut mitään apua. 

Tunnen yksinhuoltajia, jotka ovat muuttaneet julkisella linja-autolla laatikko kerrallaan. (Se täytyy olla hyvin nöyryyttäväja turhauttava kokemus). Itsekin olen muuttanut niin että minulla oli vain yksi ihminen auttamassa ja kannoin yksin vanhanmallisen painavan kuvaputki- tv.n muuttoautoon. Tämä kokemus on syöpynyt katkena mieleeni kuin rikkihappo tynnyriin. 

Katkerien kokemusteni takia ajattelen eroavien vanhempien olevan äärimmäisen itsekkäitä ihmisiä, jotka etsivät omaa onneaan toisten (ex-puolison ja lasten) onnellisiuden kustannuksella. Tässä blogissa yritän kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin. 

Meillä on ihana joulu tulossa, ja saamme olla kaikki yhdessä (paitsi etä-tyttöni, 12-vuotias esikoinen, joka viettää ensimmäisen joulunsa lähikodissaan.)!  Siinä on paljon syytä juhlaan unohtamatta kuitenkaan Jeesus-lasta,  jonka syntymäjuhla joulujuhla on!

Terveisin, One woman, single parent

 

Ladataan...

Ladataan...
One Woman's Project

Ennen tänne kirjoittamista luin edellistä postaustani, Etä-äidin innoittamaa muutoslistaa, kiinnostuneena, koska elämässäni on tapahtunut paljon muutoslistan mukaisia muutoksia valoisampaan suuntaan. Ensinnäkin, asumme omassa vuokrakolmiosssmme, emmekä vanhempieni nurkissa. Olen valmistunut lähi hoitaksi javalmisrujaiset häämöttää. Isompi tyttöni on aloittanut koulun. Olen liittynyt kahteen yhdistykseen ja poliittiseen puolueeseen. Olen rekisteröitynyt kuntosalille, aloittanut treenaamisen ja pudottamut kymmenen kiloa. Olen ottanut lähokuukausien tavoitteekseni autokoulun suorittamisen. Tampere tarjoaa meille tarpeeksi ison kaupungin aktiviteetteja - ei houkuta enää muuttaa vieläkin isompaan kaupunkiin. 

Elämäntaparemontin ja oman elämäni muutostyön pohjana olen lukenut erinäisiä kirjoja ja elämänhallintaoppaita. Olen lukenut mm. Tom Lundbergin Htvä elämä -oppaan ja Onnistujan pikkujättiläisen, Grechen Rubinin Onnellisuusprojektin, Jenni Selosmaan Kukkaron kuningataren, Kaisa Nurmen Löydä leijonanvoimasi, Paul Coelhon Alkemistin, Sinkkosen Lapsi ja Ero -kirjsn sekä Ensi kertaa isäksi -oppaan, Helga Belltin Lapsellinen ero -kirjan, Anna Perhon Antisäätäjän ja Anne Karilahden Vapaaksi! -oppaan. Hankin myös Oman elämän karttakirjan, joka erilaisten harjoitusten avulla harjoittaa mm. tietoista läsnäoloa.  

Nämä edellä mainitut kirjat ovat aittaneet minua työstämään erojani, auttaneet pohdinnnoissani elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä hyvä elämä tarkoittaa minulle. Olen asettanut tavotteita ja välitavotteita, laatinut budjetteja ja laihdutusaikatauluja jotka ovat toteutuneet mikä mitenkin.

Mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen? Tunsinko oloni entistä ahdistuneemmaksi, kun 'tarkastelin omia vajaavaisuuksiani suurennuslasilla' ? No en, täytyy joskus mennä merta edemmäs kalaan. Ja täytyy mennä pari askelta taaksepäin, jotta näkee lähelle. Vene kiertää kehää jos kompassi on hukassa. Nämä em. elämöntaito-oppaat ja muut kirjat ovat toimineet minulle eräänlaisena kompassina. Tietenkin minun täytyy vähän pureskella -miettiä mitkä asiat kirjoissa ovat hyödyöllisiä ja köyttökelpoisia omassa elämässäni, koska kaikkea ei voi niellä sellaisenaan. 

Saavutetut tavoitteet motivoivat jatkamaan tätä prosessia, miksikä sitä kutsummekaan - itsetutkiskeluksi tai onnellisuusprojektiksi. 

Tavoitteet on kirjattu erinäisen tavoitekirjan lisäksi Me and my Big Ideas -keskikokoiseen kalenteriin, jonka tilasin Jenkeistä asti. Kalenteri on minulle kultaakin arvokkaampi ja siinä kulkevat mukana niin tavoitteet kuin suunnitelmatkin. Liikunnalle, ruokavaliolle ja budjetille löytyy omat osiot ja jalenteri on lähes rajattomadti muokattavissa irrotettavien sivujensa ja erillisen reijittimen ansiosta. Näitä kalentereja saa Suomesta vain rajoitetusti mutta suosittelen silti hankkimaan sen. Se on kaikkien aikojen paras kalenteri!!

Suunnitelma eroittaa tavoitteen unelmasta.

Muistakaa tämä! 

Hyvä kalenteri ja muistiinpanot ovat väline suunnitella ja seurata tavotteiden toteutumista. 

Ilman toimintasuunnitelmaa haaveet jäävät haaveiksi. 

Suunnittelemalla taloutesi oikein voit edesauttaa unelmien toteutumista. 

Terveisin, One woman

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
One Woman's Project

Ihan ensimmäiseksi haluan todeta että alan taas päivittämään tätä, jo vaarallisen kauan katkolla ollutta blogia. Itseilmaisun tarpeeni on iso, enkä saa sitä tyydytettyä muutoin. En tiedä lukeeko tätä kukaan, joten kun luet, jätätkö ystävällisesti puumerkkisi kommenttikenttään! Olisi mukava tietää minkä verran tavoitan lukioita!

Päivitin tätä blogia viimeksi tilanteessa, jossa olimme juuri muuttamassa isolle paikkakunnalle (eli Tampereelle). Pyrin aiemmin pitämään blogini suhteellisen anonyyminä mutta nyt luvassa on enemmän yksityiskohtia ja pääset lukijana lähemmäs elämääni ja lähemmäs sitä ihan tavallista arkea. 

...ja seuraavassa blogiteksrisdä itse aiheeseen! 

Terveisin, One woman

Ladataan...

Ladataan...
One Woman's Project

Sain inspiraation tähän Etä-äiti Helga Belltiltä. En ole ihan tyytyväinen kaikkiin asioihin elämässäni, joten tässäpä muutoslista: 

-Haluan asua asua kaksiossa Helsingissä-》 valmistuttuani etsin töitä Helsingistä, jonka jälkeen asuntokin on helpompi saada

-Haluan tehdä 80% työaikaa henkilökohtaisena avustajana-》 ennen sitä minun täytyy kuitenkin valmistua lähihoitajaksi

-Haluan muuttaa jossain vaiheessa pysyvästi ulkomaille -》 working on it!

-Haluan saada ajokortin -》 ajotunnit maksavat eli tarvitaan rahaa

-Rahaa: kelan työmarkkinatuki + tulot + asumistuki + isommat elarit + lapsilisät + jokin sivutyö: lehtiin kirjoittaminen + asiablogi + positiivisten vihreiden korujen ja tuotteiden myynti + laululeikat  ja positiivisuusluennot 

-Haluan olla mukana vapaaehtoistyössä ja järjestötoiminnassa sekä seurakunnassa 

-Haluan liikkua joka päivä ja painaa 25 kiloa vähemmän-》 lenkille iltaisin

-Vähennän alkoholin käytön minimiin enkä ota kolmea annosta enempää edes seurassa

-Herään joka aamu viimeistään klo 7. ja lähden ulos viimeistään klo 9-10.

-Haen velkasaneeraukseen

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Mikä on sinun muutoslistasi?

Ladataan...

Pages