Kun on niin kiire elää tätä elämää, että sydän ottaa lisälyöntejä (aiemmin julkaisematta jäänyt postaus)

Tiedätkö sen fiiliksen, kun on niin kiire elää tätä elämää, että sydänkin päättää ottaa muutaman lisälyönnin.. Sydänkään ei pysy vauhdissa, tarvitaan muutama lyönti lisää. Koska olet viimein tajunnut, oikein sisäistänyt, elämän rajallisuuden, olet jo 35 ja haluat elää tässä ja nyt, siis ELÄÄ isolla E. llä.

No okei, oli niin kiire ELÄÄ että jätin vahingossa mun lääkkeet (ja ne verenpainelääkkeetkin) ottamatta mutta ”you got my point” eli tajusitte varmaan pointin..

Mulla oli 4,5 päivää lapsivapaata ja mitäkö olen tehnyt? Huilannut? No en suinkaan vaan.. pyöräillyt 30km, kävellyt 12km, käynyt kuuntelemassa live-pianonsoittoa jazzbaarissa, kerännyt monta litraa mustikoita, uinut noin 6 kertaa päivässä, kävellyt metsässä, soutanut soutuveneellä tuntikausia, valloittanut pari saarta, kasannut ja purkanut telttaa, tehnyt ruokaa, maksanut laskuja, siivonnut koko talon…

Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei voi joskus vaan pysähtyä, olla ja relata?! Täytyykin oikein varata yksi viikonloppu vain ja ainoastaan sohvalla makoiluun ja Netflixin tuijottamiseen. Voisi merkata sen oikein kalenteriin. Mieskin tykkäisi. Se kun tykkää nimenomaan relaamisesta, se on vastapainoa raskaalle fyysiselle työlle. Mulle vastapainoa lasten kaitsemiselle ja kotona kykkimiselle on himoliikunta..

Mutta rajansa kaikella. Voisi joskus oikeesti ottaa vähän iisimmin kun tuntuu siltä että olen koko ajan menossa jonnekin. (Eikä olisi pahitteeksi ottaa ne mulle lääkärin määräämät lääkkeet.) Mut joo, olen varmaan saanut painoa pois jonkin verran. Vaa’alla en tosin uskalla käydä vaan päätin että ulkomuoto kertoo olenko laihtunut tarpeeksi. Veli pudotti 20 kiloa avioeron jälkeen. Olen vähän kade..

Some, perhe-elämä ja työelämä luovat omat suorituspaineensa. Pitäisi olla täydellinen kotiäiti, trendikäs uraohjus ja lisäksi päivittää instaan häikäiseviä sisustus – ja matkakuvia joka käänteessä. Vai pitäisikö?! Mihin meillä oikein on kiire??