Oletko stressaantunut?
Pipo kireällä, sydän tykyttää, rintaan koskee, et saa henkeä? Unohtelet asioita, nukut huonosti, etkä pysty keskittymään kauaa yhteen asiaan? Talvella liukastuit hiekottamattomaan kohtaan, lensit ahteri edellä jäähän ja kyyneleet valuivat noroina pitkin poskia. Kun ihmiset tulivat auttamaan sait itkun lomasta soperrettua ”oon ihan okei”, mutta itku ei silti ottanut loppuakseen.
Toinen mahdollinen tapahtumaketju: hermostuit pikku asiasta ja sanoit pomolle suorat sanat, mutta kaduit myöhemmin. Ehkä avasit sana-arkkusi naiselle, joka puolityhjässä bussissa vei kasseineen kaksi penkkiä yhden sijasta. Tai äksyilit vieruskaverille, joka alkoi levottomasti liikehtimään bussipysäkin kohdalla sen sijaan että olisi pyytänyt sinua siirtymään bussissa.
Kuulostaako tutulta? Tarpeeksi stressaantunut ja väsynyt ihminen saattaa romahtaa hetkenä minä hyvänsä: hän onkuin kävelevä aikapommi. Yöunet ovat saattaneet olla huonoja pidemmän aikaa ja olo on kuin juoksisi maratonia polven yli ulottuvassa lumihangessa.
Unohtelu kuuluu osaltaa stressiin. Stressaantuneella voikin olla samanlaisia oireita kuin Alzheimerin tautia sairastavalla.Ihmisten ja esineiden nimet saattavat unohtua, sanat ovat ikäänkuin *kielen päällä*. Stressaantunut saattaa aloittaa jonkin toiminnan, mutta hetken päästä ihmetellä, mitä olikaan tekemässä. Stressaantunut saattaa huolimattomasti laittaa juuston ja lekkeleen voileivän teon jälkeen jääkaapin sijasta viereisen mikroon, kädessään olevan roskan tiskiin ja käytetyn teelusikan roskiin jne.
Yksinhuoltajana olen kärsinyt stressistä ajoittain paljonkin, ja yllä kuvatut stressin oireet ovat minulle tuttuja. Toisinaan tuntuu siltä että stressi olisi minulla koko ajan kroonisena päällä. Nyt neljääkymmentä ikävuotta lähestyessä olen alkanut saada myös stressiperäisiä rintakipukohtauksia.
Sressireaktiosa kehossa erittyy paljon kortisonia, jonka avulla keho yrittää korjata hätätilaa. Runsaan kortisonin tuotannon takia ihminen ei stressaantuneena helposti laihdu vaikka haluasi. Stressi on elimistön eräänlainen tulehdustila.
Koska elämäni on niin stessaavaa, olen joutunut harjoittamaan rentoutumista ja nollaamista. Tässä on nollaamisen Top10 kokemukseni mukaan: retkeily luonnonpuistossa, aitokiuas sauna, 10-30km pyörälenkki cyvlocross-pyörällä, tunnin reipas kävelylenkki keskisykkeellä, avantouinti, aromaterapia, hieronta, kirjan lukeminen riippumatossa, ruohon leikkaus työnnettävällä ruohonleikkurilla ja lattian luuttaus. Rentoutumien ei siis vaadi välttämättä kovin kummoisia niksejä: riittää että keskittyy johonkin toimintoon, vaikka keittiön kaappien pyhkimiseen, riittävällä intensiteetillä ajattelematta muuta!
Mikä on sinun rentoutumisen tai nollauksen Top3? Kommentoi!
Terveisin, onewoman