Eroperheen ylioppilasjuhlat: miten meni niinku omasta mielestä?

Saimme kutsun serkkuni yo-juhliin Helsinkiin. Tietenkin menimme, enhän ollut nähnyt tätiäni ja serkkujani  neljään vuoteen. Sitä paitsi oli ihanaa päästä lakkiaisiin 15 vuoden tauon jälkeen! Kannatti kyllä mennä, muitakin sukulaisia näki samalla. 

Tätini on eronnut vuosia sitten ja kutsu tuli molemmilta vanhemmilta. Mietin etukäteen, miten se mahtaisi vaikuttaa juhlatunnelmaan?

Juhlat pidettiin puutarhassa ja tarjoilut oli katettu ulkokatoksen alle.  Aivan ihanat puitteet: kukkivia ruusupensaita, värikkäät pöytäliinat, antiikkilautaset ja eriparituolit!  Tätini ja serkkuni toivottovat tervetulleeksi, halasivat ja tarjosivat alkudrinkin. 

Kolmesta pöydästä yhteen oli kerääntynyt selkeä enemmistö isänpuolen sukua, toisessa pöydässä oli äidinpuolen sukua ja kolmannessa ylioppilaan lukiokavereita. 

Isänpuolen pöydän päässä isä istui juttelemassa sukulaisilleen ja ryyppäämässä. Kävin häntä tervehtimässä ja kättelemässä samalla kuin muitakin vieraita. Välillä hän kävi hakemassa katoksesta uuden kuohuviinipullon. Äiti ja tyttäret olivat leiponeet tarjoilut. 

Kuulemani mukaan isä ei ollut ollut lasten elämässä kovin paljon viime vuosina. Serkun sairaalajakson aikana tilanne oli parantunut. Äiti oli kuitenkin pyörittänyt yksin lasten arkea. 

Toisinaan etä-isistä kuoriutuu edustus-isiä, jotka ovat mukana syntymäpäivillä, rippijuhlissa ja valmistujaisissa. Itsellänikin on tämäntapainen nihkeä kokemus tyttäreni 1-vuotis syntymäpäiviltä. Tuolloin isä saapui paikalle juuri ennen ensimmäisiä vieraita eikä siis auttanut valmisteluissa mitenkään! Eikä osallistunut kuluihin! 

Etävanhemman osallistuminen lapsen juhliin ei kuitenkaan aina onnistu jos vanhemmalla on uusi kumppani. Mikäli vanhemmat uusista kumppaneista huolimatta mahtuvat samaan tilaan, asia on toinen. Monesti eroriidat kärjistyvät kuitenkin juuri uusien kumppanien myötä, eivätkä vanhemmat enää kykene tukemaan toimeen keskenään. 

Mielestäni on kyseenalaista, jos isä on vieraana äidin järjestämissä juhlissa. Itse en ainakaan huolisi lapseni isää järjestämiini juhlii ryyppäämään! Toisaalta sitä on turha nyt miettiäkään, koska minulla on uusi kumppani. Mikäli ei olisi, niin isä olisi siinä tapauksessa tervetullut. Siis yksin, ilman vaimoaan. (Uudet kumppanit aiheuttavat usein turhaa riitelyä ja pahaa mieltä, joka voidaan välttää.) En kuitenkaan huolisi isää juhliin vieraaksi, vaan juhlien isäntänä.

Käytännössä olen kokenut ettei etävanhemmista useinkaan ole aktiiviseen rooliin lapsen elämässä. Kirjoitan tämän, vaikka itsekin olen 11-vuotiaan tyttäreni etävanhempi. En aina muista millä luokalla tyttäreni milloinkin on. En myöskään hoida hänen kouluasioitaan. Nähtäväksi jää, saanko kutsun lakkiaisiin. Taloudellisesta tilanteestani johtuen en tule itse osallistumaan lakkiaisten järjestelyihin. 

Miten teillä järjestetään lakkiaiset?

 

Terveisin, one woman