Yksinhuoltajan lapset harrastaa
Tytöt ovat käyneet alkuvuoden KooVeen luistelukoulussa (eri ryhmissä, tietenkin!) ja tänään oli pienemmän ryhmän viimeinen kerta. Tämä aiheuttaa jonkin verran ahdistusta, koska pitäisi päättää jatkosta.
Vaikka tytöt harrastivat luistelukoulua vain puolikkaan kauden niin vanhempain infossa viestitettiin selvästi että luistelukoulun jälkeen voi jatkossa harrastaa kahdesti, kolmesti tai neljästi viikossa, jolloin harrastusmaksutkin kohoavat melkein tähtitieteellisiin lukemiin puhumattakaan siitä että saisin sanoa heipat omalle vapaa-ajalleni (siis lapsiparkilliselle kuntosalille, jossa käymiseen ei jäisi enää aikaa eikä rahaa). Tänään jutellessani luistelujään aition puolella erään perheenisän kanssa törmösin lisäksi seuraavanlaiseen ongelmaan.
Nimittäin oman auton (ja sen ajokortin) puute. Kolme kertaa kokoontuvalla harrasteryhmällä on myös oheisharjoituksia, jotka saattavat alkaa jääajan loppumisesta 20 minuutin päässä toisella puolella kaupunkia. Kimppakyytejä kuulemma saa käyttää. (No niin varmaan!! Kenenkähän tila-autoon mahtuisi kaksi ylimääräistä lasta ja äiti?)
Olenkin tullut siihen tulokseen, että vanhemmuudesta ei selviä ilman autoa. (Säästämään siis – toimeentulotuesta!) Isomman aloitettua koulun vuorotyön tekemisessä on tullut seinä eteen ja joudun toistaiseksi olemaan työttömänä vaikka ei se vastavalmistuneesta lähihoitajasta hauskalta tunnukkaan. Myöskin keikat ovat No can do-kategoriaa, koska kukaan ei ilmoita työpaikoilla sairastumisestaan 1,5 viikkoa etukäteen (vuorohoidon ennakkovarauksen aikataulu).
Eli siis, jotta tytöt voisivat jatkaa luisteluharrastustaan minulla tulisi olla auton ja ajokortin (lentokone olisi nopeampi ja kätevämpi) lisäksi kyky jakaantua kahteen (toinen puoli pudottaa painoa ja huolehtii omasta terveydestä kuntosalilla, toinen puoli toimii lasten harrastuskaverina) sekä varaa sijoittaa 900 euroa viidessä kuukaudessa, eli yht. 1800 euroa vuodessa lasten harrastusmaksuihin. Tämä tekisi 180 euroa kuukaudessa pelkästään lasten harrastuksiin. Sosiaalitoimen myöntämän maksimi avustuksenkin jälkeen maksettavaa jäisi 130 euroa kuukaudessa. Siihen vielä lisätään kesäleirin ja välineiden hinnat. Niin että kalliiksi tulee.
Oma harrastukseni kustantaa 70 euroa kuukaudessa joten tämän jälkeen perheen harrastuskulut olisivat minimissään 200 euroa kuukaudessa. Kuntosaliharrastukseni on ollut minulle sekä keino pudottaa vaikeaa ylipainoa ja kiinteytyä -että henkireikä hektisen arjen keskellä, mikä tekee luopumisesta vaikeaa. Hiljaiseksi vetää. Saan lapsista minimi tuet Kelasta, elatusvelvollinen on osannut keplotella niin etten saa senttiäkään enempää. Kuitenkin haluaisin tarjota lapsille liikuntaa ja kehittävän harrastuksen. Töissä on tässä elämäntilanteessa vaikea käydä eikä töitä juuri ole. Tuskin opin jakautumaan myöskään kahtia tai taikomaan meille auton. Isompi lapsi haluaisi kovasti jatkaa taitoluisteluharrastusta. Miten tästä voi selvitä?
Painitko sinä samanlaisten ongelmien kanssa? Kerro omasta kokemuksestasi kommenttikenttään!
Terveisin, One woman