Joskus sitä toivoisi, että tulisi joku, joka siivoaisi keittiön

Joskus sitä toivoisi, että tulisi joku, jonka kanssa voisi vaihtaa vuoroa läpsystä. Joku, joka kantaisi kauppakassit kotiin, pesisi ja pukisi lapset, tekisisi niille ruokaa. Joku, joka imuroisi ja siivoaisi keittiön, ja päästäisi minut vaikka lenkille.

Tänään minulle kävi niin. Tein  tunnin lenkin raittiissa ulkoilmassa. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Silloin kun jalka lipsahtaa, on hyvä olla joku, joka kantaa.

Tänään olen kiitollinen myös tyttäreni kiharista hiuksista joita saan silittää, ja nöpö-nenästä, jolle voin antaa nenu-nenua, kun laitan häntä nukkumaan.

Nukkumaan mennessä pieni kertasi eskaritehtävistään oppimiaan asioita ja kysyi, alkaako hampaat R.llä? Tänään pienen suusta löytyi ensimmäinen rautahampaan alku.

Vaikka minua on vain yksi, olen kiitollinen siitä että saan olla äiti.

Joskus tuntuu, että sitä on ollut aivan hullu, kun on luopunut omasta elämästään, haaveistaan ja unelmistaan, sekä kaikesta vapaa-ajastaan, toisen ihmisen vuoksi..

Joskus sitä miettii että haluaisi löytää itsensä ja sen mitä on omana itsenään, ilman lapsia. Mutta kun otan lapseni syliini ja kstson hänen ruskeisiin silmiinsä  niin siihen hetkeen tiivistyy elämän tarkoitus.

Tällaisia mietteitä tänään iltalenkillä näissä maisemissa. Metsä on sielun asuinsija. Urbaanin metsän takaa pilkottaa kerrostalo. Täynnä oleva roskis ja graffiitit kuuluvat kaupunkimetsämaisemaan. 

Metsässä on vielä talvi. 

Täynnä oleva roskis ja graffiitit kuuluvat kaupunkimetsämaisemaan.

• Terveisin, one woman