Ystävänpäivän (keto-)kinuskikakku, askarteluja ja ajatuksia ystävyydestä
Joka ystävänpäivä olen haaveillut tekeväni ystävänpäiväkakun, mutta en ole sitten saanutkaan aikaiseksi. Nyt kun olen innostunut ketokokkailusta ja uusien reseptien kokeilusta, tämä oli hyvä tekosyy kakun leipomiseen! Tässä keto kinuski – pähkinä kakussa parasta on tietenkin se, että sitä saa syödä melkein hyvällä omallatunnolla, koska se sisältää rajoitetusti hiilihydraatteja eikä yhtään imeytyvää sokeria (paitsi vaaleanpunaisen pallon näköisissä strösseleissä, jotka tytär välttämättä halusi reunaan laittaa)! Kokeilin aluksi Paulan Keto-sivuston Brita-kakkupohjaa, mutta siitä tuli liian rasvainen. Sitten löysin Hanna-Mari Rahkosen keto resepteistä sopivan, jota hieman muokkasin. Ystävänpäivän keto-kinuskikakun ohje tulossa!
Ystävänpäiväkakusta tuli tyttäreni aloitteesta sydämen muotoinen. Leivoimme sitä yhdessä 12-vuotiaan esikoiseni kanssa. Täytteessä on mm. kinuskikastiketta, maapähkinärouhetta, kermavaahtoa ja mango-Pilttiä, mutta sinä voit laittaa niitä täytteitä joita haluat. Kakkuohjeen täällä. 😊
Kävin kuopukseni kanssa jo ystävänpäivää edeltävänä tiistaina Koilliskeskuksen kirjastossa askartelemassa ystävänpäiväjuttuja. Tapahtuman järjesti Messukylän seurakunta. Kuopus askarteli siellä mm. peilin ja ystävänpäiväkortteja, minä aloittelin kirjasta tehtävää rasiaa, ja molemmat askartelimme taulukehyksistä liitutauluja. Annoin liitutaulut kaikille lapsilleni lahjaksi.
Askartelu on meidän perheen yhteinen juttu, samoin kuin uiminen ja lautapelit. Ne ovat sellaisia asioita joista kaikki tykkäävät ja joita harrastamme mielellään perheenä. Järjestetyt askarteluillat ovat siinä mielessä mahtavia, että ne tuovat vaihtelua, siellä on valmiiksi mietitty joku askarteluidea ja etenkään seurakunnan järjestämissä illoissa ei tarvitse materiaaleista maksaa. Pääsimme ilmeisesti Messukylän seurakunnan Facebook-sivulle. Käy kurkkaamassa löydätkö meidät sieltä!?
Ystävänpäivänä kävin esikoisen ja keskimmäisen lapsen kanssa Ratinan ostoskeskuksessa, josta saimme sydän-kaasupallot. Keskimmäinen veikin sen heti kotiin tultuamme lahjaksi parhaalle ystävälleen, joka asuu naapuritalossa. Ystävänpäivänä hän sai jäädä yställeen myös yökylään. Tämä oli lapseni ensimmäinen yökylä ikinä! (Siis ilman äitiä…) Yhden ajanjakson alku siis tämäkin..
Molemmat tytöt tekivät koulu kavereilleen ystävänpäiväkortteja. Tämä sai minut pohtimaan ystävyyttä ja sen merkitystä omassa elämässäni.
Omista nuoruudenaikaisista ystävistäni on enää muutama jäljellä. Osittain se johtuu hengellisestä väkivallasta jota koin ahtaassa kristillisessä yhteisössä, johon suurin osa silloisista ystävistäni kuului. Oma elämä on keskittynyt sittemmin lähinnä kodin ja perheen ympärille. Minulla on kuitenkin muutamia ystäviä, jotka ovat tärkeitä ja joihin pidän säännöllisesti yhteyttä (enemmänkin voisi pitää yhteyttä!).
Kokeilin uusia, Tigerista ostettuja vesiväriliituja ja tein tällaisen pienen taulun ystävyydestä.
Loppujen lopuksi ystävyydessäkin pätee vanha sääntö: ”ei se määrä vaan se laatu”. Muutama hyvä ystäväni koostuu mm. sellaisista ihmisistä, jotka ovat toisinaan yhtä kehnoja pitämään yhteyttä kuin minä, mutta jotka kuitenkin ovat olemassa minua varten ja minä heitä varten. Silloin kun jompi kumpi kaipaa juttuseuraa homma toimii molemmin puolin. Perheelliset ihmiset ovat toisinaan vähän liian kietoutuneita sen oman perheen ympärille, mutta lohdutukseksi voin todeta etten ole ainoa.
Mukavaa ystävänpäivän jälkeistä viikkoa itse kullekin. Ja vaalikaa ihmissuhteitanne, koostuivatpa ne sitten oman perheen jäsenistä tai kestä hyvänsä! ❤️
Ps. Haluaisitko kertoa, mikä on teidän perheen yhteinen juttu?
Terveisin, One woman