Koronaepidemia: menot karsittu, kotona kivaa tekemistä
Kuvittelin etten menisi mukaan tähän massahössötykseen, mutta toisin kävi. Kun tarpeeksi uutisia Koronasta tuli joka tuutista, annoin itsekin periksi.
Kökitään sitten sisällä toukokuun loppuun, jos se viirus sillä aikaa hellittäisi. Nyt säästyy uimahallilippujen hinnat, ulkona syömisen kustannukset, bussilipun hinta ja heräteostosten hinta! Ehkä saan kuin saankin pihistettyä säästöön sen kamina teltan, kaminan tai retkikeittimen sekä 100 litran rinkan verran, jotta kesälle suunniteltu koko perheen vaellusreissu onnistuu!
Harmittaa kyllä, koska olin etukäteen niin innoissani huomiseksi kaavaillusta uimahallireissusta. Nautin veden alla sukeltelusta ja vesijumpasta olisi todella paljon hyötyä iskiaksen hoitoon. Nyt kun 8-vuotiaskin osaa sukeltaa, voimme sukellella yhdessä, myös aikuisten altaassa. Viimeksi kävin viikko sitten Kuohussa kahden nuorimman lapseni kanssa, jolloin onnistuin jotenkin virittämään vesijuoksu vyön myös nuorimmalle, 6-vuotiaalle, (vielä uimataidottomalle) lapselleni, ja meillä oli todella hauskaa kun vesijuoksimme kilpaa nuolen osoittamaan kierrosuuntaan. (Onneksi hengenpelastustaidot vedessä ovat äidillä myös hallussa! So don’t worry!)
Jos päiväkodit eivät sulje oviaan minun työharjoitteluni jatkuu, vaikka eskari ja tokaluokkalainen opiskelisivat kotona.
Tällä viikolla tuli Helmi-viesti, jossa kerrottiin, että vähänkään hengitysoireisia (yskä, nuha) lapsia ei saa viedä päivähoitoon tai kouluun. Wilma-viestissä kerrottiin, että Tampereen ammattioppilaitos Tredun opettajat varautuvat etäopetukseen, mutta koulu laitetaan kokonaan kiinni vain THL.n määräyksestä. Kakkosluokkalainen kuskasi kaikki koulukirjansa perjantaina kotiin koska ei ole varmuutta, jatkuuko koulu ensi viikolla etä – vai lähiopetuksena. Jos päiväkodit eivät sulje oviaan minun työharjoitteluni jatkuu, vaikka eskari ja tokaluokkalainen opiskelisivat kotona. Jälleen yksinhuoltajan kannalta ”herkullinen” tilanne. Perjantaina meidän päiväkotiryhmässä oli viisi lasta paikalla. Muut olivat joko matkoilla,yskässä tai nuhassa. Jotkut lapset saattavat jäädä kotiin myös ”varotoimenpiteenä”. Omien lasten harrastusporukka jää myöskin tauolle toukokuun loppuun asti.
Kaksi ja puoli kuukautta on pitkä aika viihtyä kotona. Ihan neljän seinän sisällä en aio kumminkaan olla, koska lähistöllä kutsuvat upeat lenkkimaastot. Olen onnistunut pitämään kiinni fysioterapeutin määräämästä 2,5 tunnin viikottaista vähimmäisliikuntamäärästä, ja jopa ylittämään sen! Huomaan selvää parannusta fyysisessä kunnossani, joka varmasti auttaa jaksamaan niin lasten kanssa kuin työharjoittelussa päiväkodissa. Seuraava tavoitteeni voisikin olla lisätä reipasta liikuntaa neljään tuntiin viikossa, luopua sauvakävelysauvoista ja aloittaa juoksutreenit! Suorastaan puhkun intoa!!
Puuhakaappi on myös hyvä hätävara.Sieltä löytyvät niin muovailuvaha ja tarvikkeet (tai löytyivät, ennen kuin tokaluokkalainen erityinen keksi tunkea ruskeaksi sekoittunutta muovailuvahaa kynttilänjalan täyteen noin viisi kertaa peräkkäin), saippuakuplat täyttöpakkauksineen, palapelit, joita on ainakin 20 erilaista, muistipelejä (mm. liput, linnut ja puulajit-aiheiset), Blokus, Kimple, Laivanupotus, Scrable, Hello kitty – peli, Junior Monopoli, hamahelmet alustoineen, askartelutarvikkeita, kuin yllätysleluja pahanpäivänvaralle. Meillähän on enemmän tekemistä puuhakaapissa kuin keskiverto päiväkotiryhmällä! ;)
Eniten harmittaa, etten enää koe viisaaksi käydä uimahallissa, kulkea keskustassa, tehdä ikkunaostoksia tai poiketa kahvilla jossain. Tuntuu siltä kuin elämä olisi kutistunut entisestä vain murto-osaan. Ja niinhän se onkin, vaikkakin väliaikaisesti. Harkitsin juuri kuntosalijäsenyyden aloittamista, mutta nyt siitäkään ei tule mitään. Ulkoliikunnasta ei onneksi tarvitse luopua.
Minulla on kotona monta hyllymetriä kirjoja sekä opintoihin liittyviä kirjoja joita voin lukea. Olen innostunut myös maalaamisesta ja sukkien kutomisesta. Liikuntavälineitäkin on: hulavanne, hierontarulla, kuntopyörä ja käsipainoja, joten eiköhän me hetken viihdytä kotioloissa iski Suomeen sitten minkälainen epidemia tahansa. Ruokaa en kuitenkaan pysty hirveästi hamstraamaan etukäteen, siitä kirjoitan täällä.
Oletko sinä rajoittanut liikkumista?
Miten olet varautunut pandemiaan?
Terveisin, One Woman