Äiti omalla tavallaan
Äitienpäivä koskettaa erilaisia äitejä eri tavalla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa viettää äitienpäivää. Meitä on etä-äitejä, lähiäitejä, äitipuolia, sijaisäitejä, adoptioäitejä, apilaperheen äitejä.. On äitejä, jotka ovat joutuneet luopumaan lapsestaan, äitejä, jotka ovat antaneet lapsensa sijaishuoltoon ja äitejä, jotka ovat joutuneet hautaamaan lapsensa. Kaikki äitejä tavallaan.
Viettäessäni äitienpäivää kahden lapseni kanssa minua kosketti erityisesti ajatus niistä äideistä, jotka ovat menettäneet lapsensa, tai eivät jostakin muusta syystä saaneet tänäkään vuonna lastaan äitienpäiväksi kotiin. Kaikissa variaatioissaan äitiys on arvokasta ja ehdottomasti juhlimisen arvoista.
Minulle äitienpäivät ovat olleet aina jossain määrin vaikeita, mikä johtuu niistä odotuksista, jotka äitienpäivään usein liitetään. Odotuksista, jotka liittyvät hajonneeseen ydinperheeseen ja vanhempina olemiseen. Äitienpäivää voi kuitenkin viettää perhemuodosta riippumatta. Ei tarvitse olla lasten biologinen isä, jotta voi viettää lasten kanssa äitienpäivää tai tuoda puolisolleen aamupalan sänkyyn äitienpäivänä. Lapsuudenperheen toimintamallit usein ratkaisevat miten kukin on tottunut äitienpäivää viettämään.
Kaikki eivät kuitenkaan voi saada puolisoltaan aamupalaa sänkyyn. Sinkut esimerkiksi. Ei ole mitään vikaa siinä, että ostaa itselleen kukkapuskan äitienpäivänä tai leipoo lapsen kanssa äitienpäiväkakun. Monet ydinperheelliset äidit leipovat joka tapauksessa kakkunsa itse.
Kahdeksanvuotias tyttäreni keitti minulle äitienpäivän aamuna klo. 6 kahvit, koska olin muistuttanut asiasta edellisenä päivänä. Tuskin olisi muuten muistanut asiaa. Se lämmitti mieltä joka tapauksessa. Tänä vuonna en saanut lapsilta kummoisia lahjoja, koska koulut olivat kiinni koronan takia. Laitoin lapset itse askartelemaan minulle äitienpäiväkortit. Koska lahjat ovat minulle tärkeitä, ostin itse itselleni äitienpäivälahjat. Puolisoni hankki ruusun. Ei ole yhtä oikeaa tapaa juhlia.
Äitiys on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa jotenkin karumpaan suuntaan. Äitiys ei ole enää itsestään selvää eikä etuoikeutettua, ja sitä pitää usein puolustella. Roolijako vanhemmuudessa on muuttunut ja sekoittunut, eivätkä sukupuoliroolit enää päde. Toisinaan perheen isä ottaa äidin roolin, ja äiti isän. Siitä huolimatta etä-äidit saavat osakseen syrjintää ja epäluuloja siinä missä lähi-isät kylpevät empatiassa ja myötätunnon aalloissa.
Kovin arvostelu osuu edelleen yksinhuoltajaäiteihin. Vaikka yksinhuoltajaäidit uhrautuvat, he eivät kuitenkaan saa valittaa, koska ovat itse valinneet tilanteensa, ja ovat siitä vastuussa. Kumma juttu, mutta yksinhuoltajaisiä ei vastuuteta tilanteestaan läheskään yhtä paljon: hehän ovat sankareita, suorastaan superheroja! (En ala tässä yhteydessä saarnaamaan siitä, miten abortti ei ole kaikille ratkaisu.) Yhteiskunnassamme on huomattavasti helpompaa olla yksinhuoltajaisä kuin yksinhuoltajaäiti.
Toivoisin että tämä maailma voisi suhtautua hieman armollisemmin biologisiin äiteihin, jotka ovat kantaneet kohdussa lapsensa, hoitaneet pyyteettömästi: imettäneet, kylvettäneet ja vaihtaneet vaipat, äiteihin, joiden lapset ovat lähellä sydäntä; äiteihin, jotka kaipaavat ja ikävöivät suunnattomasti, äiteihin, joiden sydän on täynnä rakkautta, ja äiteihin, jotka antaisivat mitä tahansa, että saisivat olla lastensa kanssa.
Toki kokemus on varmasti suurelta osin yhtäläinen niin yksinhuoltajaäidille kuin -isälle. Yhteiskunnan asenteet sen sijaan ovat erilaiset. (Yksinhuoltajaisän maailmaan pääsee muuten helposti tutustumaan mainioissa kirjoissa nimeltä Yösyöttö ja Tarhapäivä. Suosittelen! ) Toivoisin että tämä maailma voisi suhtautua hieman armollisemmin biologisiin äiteihin, jotka ovat kantaneet kohdussa lapsensa, hoitaneet pyyteettömästi: imettäneet, kylvettäneet ja vaihtaneet vaipat, äiteihin, joiden lapset ovat lähellä sydäntä; äiteihin, jotka kaipaavat ja ikävöivät suunnattomasti, äiteihin, joiden sydän on täynnä rakkautta, ja äiteihin, jotka antaisivat mitä tahansa, että saisivat olla lastensa kanssa.
Haluatko kertoa, miten sinä vietit äitienpäivää?
Terveisin, One woman