Kummituskävely Kirskaanniemessä

Tytöt palasivat viikonloppuleiriltä ja ajattelin järjestää kivan makaranpaistoretken ystäväperheen äidin ja lasten kanssa sen kunniaksi. Sitten ystäväperheen poika nukahti päiväunille ja reissuun lähtö siirtyi tunnilla. ”Kivasta makkaranpaistoretkestä” tulikin kummituskävely taskulampun valossa.

   Retki meinasi mennä pieleen jo siinä kohtaa kun Googlen kartat neuvoi kirskaanniemeen reitin, jonka mukaan laavulle olisi päässyt niemen yli uimalla. Jos kirskaanniemen parkkipaikalle mielii suunnistaa Googlen karttapalvelun avulla kannattaa osoitteeksi kirskaanniemen sijaan kirjoittaa Korpitaipaleentie 100. 

   Suorin reitti laavulle alkaa ajotien reunasta muutama metri ennen parkkipaikkaa ja on merkattu Pelipolku – nimisellä kyltillä. Se yhtyy muutaman sadan metrin päässä parkkipaikalta lähtevään polkuun.

   Reitti oli nyt Lokakuussa todella mutainen, ja retken jälkeen kaikkien lenkkari lähtevät konepesuun. Retkelle kannattaa varautua pitkävartisilla coretekseillä. Kivien, juurakkojen ja ylämäen ansiosta reitti on kaikkea muuta kuin helppokulkuinen.

   Muutama muksu kävi muutaman kerran muutaman kuralammikon kautta ja hädin tuskin pysyttiin pystyssä liukkailla pitkospuilla. Juurakkoa oli Kirskaanniemessä enemmän kuin laki sallii.

   Makkarat syötiin lämpiminä, kunnolla ei nähty niitä paistaa. Makkarasta tuskin olisi erottanut onko se mustaksi palanut vai vielä makkaran värinen. 

 Menomatkalla nähtiin hieno auringonlasku.  Muuten retki ei menny yhtään suunnitelmien mukaan ja siitä tuli vähän paskamutsi-fiilis 😁. 

   Paikka tuli tosin nyt vihdoin nähtyä ensimmäisen kerran. Siellä on hieno umpilaavu, jossa kepaisi olla yötä vaikka vähän kylmemmälläkin kelillä. Sisällä on nimittäin nuotiomahdollisuus. (Yönylireissu  täytyy päästä toteuttamaan aikuisten kesken seuraavalla lapsivapaalla.) Itse rantaa me ei siinä pimeässä lähdetty tutkimaan.

Lapsiperheille vinkkinä että parkkipaikkaa pidemmältä en lähtisi pienten kanssa kävelemään. Meillä oli mukana yksi 4-vuotias, yksi eskari-ikäinen erityislapsi autismioiirtein, yksi kouluikäinen ADHD-diagnoosin omaava ja yksi ekaluokkalainen. Niissä juurakoissa ja hieman epäselvissä polkumerkinnöissä olisi ollut tekemistä päivänvalollakin. Pimeässä se oli semmoinen kummitusseikkailu että meinasi isommillakin tulla pissat housuun ja äitiä ikävä!!

 Onko muilla pieleenmenneitä reissukokemuksia?! 😁

Terveisin, One woman