Jouluvalmistelut yhden vanhemman perheessä

One Woman's Project

Joulu on tulossa, ja monessa eroperheessä se aiheuttaa ahdistusta, erityisesti jos edessä on ns. lapseton joulu. Etä-äiti kirjoittaa Face book-sivullaan, että "Jokatoinen erovanhempi on väistämättä tässä tilanteessa. En vain koskaan tiennyt, että tämä sattuu näin paljon."  Se miten erilaisten juhlapyhien vietto lapsen kanssa jaetaan vanhempien kesken riippuu täysin sopimuksista tai riitaisessa tapauksessa oikeuden päätöksistä. Mitään yhtä oikeaa tapaa ei ole, vaan sopimuksia on yhtä monta erilaista kuin on erovanhempaakin. Ns. totaaliyksinhuoltajaperheissä lapsen luonapitoa ei tarvitse jakaa toisen vanhemman kanssa, koska lapsi ei syystä tai toisesta tapaa tätä. Toinen vanhempi voi olla kuollut, rikollinen, asua toisella puolella Suomea, asua ulkomailla, tms. Siinä että lapsi ei käy lainkaan toisen vanhemman luona, on sekä hyviä että huonoja puolia. 

Muistan ensimmäisen joulun, jonka vietin yksin 2 -ja 1- vuotiaiden lasteni kanssa. Tuo joulu aiheutti minussa suurta ahdistusta. Miellessäni pyöri kysymyksiä, kuten "Miten hoidan joulusiivouksen yksin?", "Miten saan haettua kaupasta joulukuusen ilman autoa?" ja "Miten selviän jouluostoksista lasten kanssa?". Nämä eivät ole vain totaaliyksinhuoltajan ongelmia vaan koskettavat jokaista erovanhempaa, jolla ei ole uutta suhdetta, omalla lastenhoitovuorolla. Siten edellä kuvattu "kädettömyys omalla lastenhoitovuorolla" voi koskettaa myös vuoroviikkovanhempaa. Se tarkoittaa tunnetta siitä, että 'omat kädet eivät riitä'. 

Tuona ensimmäisenä jouluna yksin lasten kanssa, miesystäväni tarjoutui hakemaan kuusen autollaan. Kuusi laitettiin auton sisään ja neulasia varisi jokapuolelle. Itse tulin lasten kanssa joulukuusikaupasta kävellen kotiin. Olin todella kiitollinen saamastani avusta. Joulukuusi tosin lojui parvekkeella useita päiviä, ennen kuin naapurin mies ehti tulla auttamaan sen pystyttämisessä. Se oli sellainen tuuhea ja korkea 1,5 m leveä kuusi, jota en olisi pystynyt laittamaan jalkaan yksin. Lisäksi joulukuusta piti lyhentää jotta se mahtui seisomaan pystyssä. Ei ollut helppo pyytää naapurilta apua. Mutta kun kerran rohkenin, naapurin mies auttoi useita kertoja. Hän mm. pumppasi kompressorilla ilmaa lastenrattaiden ilmakumirenkaisiin, kokosi Biltemasta ostamani lasten polkupyörät ja auttoi kantamaan pakastimen portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Naapurin miehen apu oli korvaamatonta ja auttaisin samalla tavalla ketä tahansa yksinhuoltajaa, joka olisi avun tarpeessa. 

Nyt meillä on perhejoulu, mutta ei perinteinen, koska matkustamme jouluksi ulkomaille. Nykyinen mieheni auttaa jouluvalmisteluissa tarvittaessa. Minulla on kuitenkin korkea kynnys pyytää apua, koska olen tottunut pärjäämään yksin. Kannoin yksin joulukuusen sisään varastosta, kokosin ja koristelin sen. Ostin meille täksi vuodeksi uudet jouluverhot Black Friday-alesta, jotka asensin valoineen verhotankoon. Lisäksi olen leiponut lasten kanssa torttuja ja pipareita. (Koska leipominen ei yhdessä tuolloin lasten riitelemisen takia onnistunut, leivoin yhden kanssa toisen katsellessa elokuvaa Netflixistä, sitten vaihto.) Ennen joulua pidämme askartelupäivän, jolloin askartelemme lisää koristeita kuuseen. Lapset odottavat tätä askartelupäivää innolla, askartelu onkin perheemme 'yhteinen juttu'.

Tänään vietämme itsenäisyyspäivää tyttöjen kanssa kolmistaan. Vaikka minulla on mies, joka asuu työn takia muualla, haluan viettää toisinaan laatuaikaa tyttöjen kanssa kolmistaan. Me olemme tiimi. 

Rahat ovat tiukilla, koska olemme odottaneet erästä Kelan etuutta jo toista viikkoa. Glögi on säännöstelty niin, että se riittää vielä täksi illaksi. Tyttö auttoi tyhjentämällä säästöpossunsa, jotta saamme maitoa kaupasta. Itsenäisyyspäivän kynttilöitä meillä ei ole eikä herkkuja. Paitsi pipareita, joita paistettiin eilen. 

Olemme saamassa jouluapua erinäisiltä tahoilta, joita ilman lapset eivät saisi kummoisia lahjoja. Joulun alla apua saa, ja se on hyvä asia. Muutoin koen että yhteiskunnassamme tukiverkottomat yksinhuoltajat jätetään liian yksin. Naapuriapu on ollut meilläkin se, joka on pelastanut. Ja muutama ystävä on päässyt hätiin tilanteessa, jossa muuta lastenhoitajaa ei ollut löytynyt. Yhden ystävän kanssa vuorottelemme lastenhoitoa. Sosiaalitoimistosta en ole saanut juuri mitään apua. Nyt sain 10h lastenhoitoapua kuukaudessa, ja se on jo ihan luxusta siihen nähden, että ennen en ole saanut mitään apua. 

Tunnen yksinhuoltajia, jotka ovat muuttaneet julkisella linja-autolla laatikko kerrallaan. (Se täytyy olla hyvin nöyryyttäväja turhauttava kokemus). Itsekin olen muuttanut niin että minulla oli vain yksi ihminen auttamassa ja kannoin yksin vanhanmallisen painavan kuvaputki- tv.n muuttoautoon. Tämä kokemus on syöpynyt katkena mieleeni kuin rikkihappo tynnyriin. 

Katkerien kokemusteni takia ajattelen eroavien vanhempien olevan äärimmäisen itsekkäitä ihmisiä, jotka etsivät omaa onneaan toisten (ex-puolison ja lasten) onnellisiuden kustannuksella. Tässä blogissa yritän kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin. 

Meillä on ihana joulu tulossa, ja saamme olla kaikki yhdessä (paitsi etä-tyttöni, 12-vuotias esikoinen, joka viettää ensimmäisen joulunsa lähikodissaan.)!  Siinä on paljon syytä juhlaan unohtamatta kuitenkaan Jeesus-lasta,  jonka syntymäjuhla joulujuhla on!

Terveisin, One woman, single parent

 

Kommentoi