Kuka minä olen?

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen vuonna 2017 säännöllisen epäsäännöllisesti. Sitä ennen minulla oli toinen eroaiheinen blogi, jonka jouduin poistamaan somemyrskyn takia, ja koska kirjoitin liian henkilökohtaisista asioista. Blogi toimi minulle pitkään purkautumiskeinona.

”Tällä kaupungilla on historia, mutta toivoisin, että historia ei toista itseään. Minulla on historia ja lapsellani on historia. Lapseni historiaan kuuluu olla kaikkien tuntema ja tervehtimä. Omaan historiaani kuuluu olla kaltoinkohdeltu. Ja kuitenkin me olemme äiti ja tytär. Vai olemmeko? ”

Edellinen lainaus oli tästä blogista vuodelta 2018, jolloin tasapainoilin vaikean erovanhemmuuden kanssa. Vuonna 2012 tapahtuneen eron jälkeen  tuntui siltä kuin olisin pudonnut pimeään ja kapeaan kuiluun, josta ei ole poispääsyä. Sittemmin elämä on tasoittunut ja olen tavannut elämäni miehen, Greatin. Lapseni biologinen isä oli kuvioissa jonkun aikaa, mutta huoltajuusasioiden edettyä käräjille välit kärjistyivät, eikä lapseni ole tavannut biologista isää vuosiin. Ylimääräisen stressin poistumisen myötä voimavaroja on vapautunut muuhunkin kuin arjen pyörittämiseen.

Nainen blogin takana

Tätä blogia kirjoitan minä, Tiina Mwanakayaya, 37-vuotias kahden kodin uus-avioliitossa Tampereella elävä kahden lapsen yksinhuoltaja ja yhden lapsen etä-äiti. (Tosi vaikea määritelmä, tiedän!) Lasten iät ovat 13v, 9v ja 7v. Mieheni on zambialainen betoni-elementtiasentaja, olemme olleet yhdessä kuusi vuotta.

Minulla on vuosien kokemus elämästä lapsieni totaaliyksinhuoltajana. Olen hoitanut yksin niin synnytyksen, jouluvalmistelut kuin muuton. Kuopuksen kanssa olin myös tilanteessa, jossa hoidin vastasyntynyttä vauvaani Taysissa yhdistelmäantibioottitiputuksessa 5 viikkoa. Aika kovilla olen ollut, mutta huumorilla pärjää pitkälle! Sanotaan, että silloin kun tulee pohja vastaan niin suunta on vain ylöspäin! 😜👍

Perheessämme tapahtui muutos kun muutimme landelta cityyn. Valmistuin lähihoitajaksi 10/18. Tällä hetkellä toimin vakutuisena lähihoitajana kristillisessä ikä-ihmisten palvelutalossa. Haaveilen korkeakouluopinnoista. Isompi (kotona asuvista) lapsista on kolmasluokkalainen erityislapsi, jolta löytyy mm. adhd, aistiyliherkkyys ja tunnesäätelyn pulmia.  Kuopus on ensimmäisellä luokalla. Kirjoitan blogissa jonkun verran myös erityislapseeni liittyviä asioita.

Haluan antaa kasvot ’yksinhuoltajalle’ arjen luomine haasteineen ja rikkauksineen. Olen kokenut liian usein että yhteiskunnasta ei löydy apua eikä ymmärrystä yksinhuoltajalle. Yksinhuoltaja joutuu jäämään tukiverkkojen puuttuessa monesti pois jopa päiväkodin vanhempainillasta, vaikka omat lapset ovatkin yksinhuoltajan prioriteetti numero yksi. Perheemme ei ole tavanomainen uusperhe, koska asumme tällä hetkellä kahdessa osoitteessa ja lisäksi lasten biologinen isä ei ole elämässämme mukana. Näin ollen tunnen itseni välillä outolinnuksi uusperheellisten keskuudessa, enkä oikein kuulu joukkoon.

Vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyvien aiheiden lisäksi kirjoitan mm. ketoruokavaliosta, (lasten)kulttuurista, luontoretkeilystä, käsitöistä, valokuvaamisesta, kotitreeneistä, cyclocross-pyöräilystä jne.

Tervetuloa seuraamaan blogiani! 😀

t. Tiina