Kun eskari tyhjensi tiskikoneen
Tänään oli päivä, jolloin eskari tyhjensi tiskikoneen. Ei oma-aloitteisesti, mutta kuitenkin! Asetteli lautaset nätisti kaappiin ja laittoi likaset koneeseen. Olen
niin ylpeä noista tytöistä. Paremmin he itsenäistyväy yksinhuoltajan lapsina kuin paapottuina kultalusikka suussa.
Täällä on ihan kauhea sekamelska, joka siivoutuu vähitellen (koko päivä mennyt tähän touhuun) ja kongreettinen pyykkivuori. Toinen pyykkivuori sohvalla, toinen makuuhuoneen sängyllä. Pakko saada kämppä siivottua, koska huomenna on luvassa laatuaikaa miehen kanssa. Lapset lähtee yökylään ystäväni luokse. Kauan odotettu vapaa! (Osaako siitä enää iloitakaan?)
Tällä viikolla meillä on ollut vähän rankkaa. Alkuviikon olin työharjoittelussa, jonka jälkeen hain saikkua selkäkipujen vuoksi. En ole saanut opintolainaa vieläkään, joten meillä on matti kukkarossa.
Sosiaalitoimen kautta saimme maksusitoumuksen ruokakauppaan, mutta sitä paperia piti noutaa monesta eri paikasta. Meidän piti saada sitoumus myös apteekkiin, mutta sossut kirjoitti mun nimen alle lapsen lääkkeet, ja päinvastoin. Onko kaupungin budjetti niin tiukassa ettei aikuisten oikeesti voida auttaa?! Sosiaalipäivystyksestä, josta sen kauppalapun viimein sain, saatiin sentään tripit. On sekin jotain! Päiväkodin kevätjuhlat jätettiin väliin, koska siellä oli maksullinen buffet. Ei näitä lapsia voi viedä minnekkään, misssä on jotain ostettavaa, ilman rahaa. Mehu olisi maksanut 50 centtiä ja pulla euron. Itkuhan siinä tuli. Palautteen antaminenkin asiasta oli turhaa, koska kysynyksessä oli sentään ”jokavuotinen perinne”. Taitaa olla kukkahattu liian tiukassa, kun asioista ei voida edes keskustella rakentavasti. Kouluissa ja päiväkodeissa pitäisi pyrkiä siihen ettei toiminta ei olisi lapsia eriarvoistavaa.
Tällä viikolla olen seurannut myös nimeltä mainitsemattoman kokoomuksen kansanedustajan ja pitkäaikaostyöttömän välistä vuoropuhelua. Taitaa olla niin, että yläluokalla ei ole kykyä empatiaan. Lisäksi ihmettelen suuresti että vuonna 2018 on mahdollista jäädä väliinputoajaksi fibromyalgian kaltaisen sairauden takia niin, että ei saa sairauseläkettä. Ihmettelen myös työkyvyttömien retuuttamista työkkärinluukulla. Kuinka paljon yhteiskunta tosiallisesti säästää siinä että työkyvyttömältä evätään eläke? Monestihan nämä säästetyt eurot menetetään muussa, esimerkiksi sairaanhoidon kustannuksissa jotka aiheutuvat siitä, että työkyvytön käy esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa tai osallistuu työkokeiluun. Jos pääsisin eduskuntaan, ajaisin järkeviä päätöksiä ja koettaisin lievittää ihmimillistä kärsimystä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tämmöinen peli ei ole mistään kotoisin!
Minulta kysyi lääkäri, eikö minulla todellakaan ole ketään lähimmäistä, jola voisi hoitaa lapsia sillä aikaa että käyn kuntosalilla ja pudotan painoa. Mikäli tuloerot kasvavat edelleen meillä on tulevaisuudessa joukko ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitään huonoimmassa asemasss olevien ihmisten elämästä taloudellisessa mielessä sen enempää kuin yksinhuoltajuudestakaan. Eikä kukaan yläluokan lapsista varmaankaan ossa tyhjentää tiskikonetta!