Kun joulu koki inflaation

Huom. kuva ei ole some-siloteltu. Kalenteri kädessä pohdin tulevan viikon aikatauluja.

Viikko aikaa jouluun ja joulusiivous osittain tekemättä. Miten siitä selviää? Joulustressiä pukkaa.. Olisi hoidettava opiskelu, työ, koti, lapset ja jouluvalmistelut. Useimmiten viimeksi mainitut kasautuvat etenkin äidin harteille. No niin meilläkin. Onneksi lapset auttavat edes kuusen koristelussa – laiha lohtu sekin.

Viime jouluna meillä meni miehen kanssa 900 euroa jouluun. Tiedän että se ei ole paljon ja että monilla menee vielä enemmän mutta meille se oli paljon. Jouduin pohtimaan uudelleen joulun tarkoitusta, sen sanomaa ja omaa asennoitumistani joulunviettoon. Pohdin myös sitä millaisen esimerkin haluan jätttää lapsilleni. Huomasin, että viimeinen asia mitä haluan joulunvietosta lapsilleni opettaa, on kulutushysteria.

Niinmpä joulumme koki inflaation. Kerroin miehelle jo etukäteen, että tänä jouluna emme tuhlaa paljon rahaa joululahjoihin. En halunnut että se menisi överiksi taas. Sen sijaan viime viikonloppuna lapseni kävivät eisttämässä joulukuvaelmaa yhdessä Kings Kids-ryhmänsä kanssa muun muassa vanhainkodeissa. Ennen esitystä pidin pienen alustuksen jossa luin otteita Jesajan kirjasta ja Johanneksen evankeliumista. Tällainen joulunvieto tuntui minusta paljon merkityksellisemmältä kuin kulutusjuhlan vietto.

Joulubudjettimme tulee myöskin olemaan minimi. Suuren osan joululahjoista olemme saaneet ilmaiseksi muun muassa facebookin Roskalava-ryhmän kautta. Black Friday-alesta hankin lapsille joululahjoja noin viidellätoista eurolla. Miehen joululahjoihin meni noin seitsemänkymmentä euroa ja omiini saman verran. Veljen lapselle annan osittain omien lasteni vanhoja leluja. Vanhemmat ovat Espanjanjassa, eikä heille ole tarpeen hankkia mitään. Serkkuja saatan muistaa pienesti.

Joulusiivouksesta en myöskään ota sen suurempaa stressiä. Koska meillä oli vuokrattuna kirppispöytä Pirkan kirpputorikeskuksesta, olimme sitä ennen onnistuneet konmarittamaan taloudestamme jo suurimman osan ei-hyödyllistä rompetta. Loput menevät jakoon konmarituksen edetessä muun muassa hyväntekeväisyysjärjestöjen kuten Tuulia ry.n ja Face bookin roskalava-ryhmän kautta.

Koska vietämme jouluaaton töitä tehden, vietämme omaa joulua vasta 25. päivä. Muun muassa tämän vuoksi joululahjat näyttelevät vain pientä osaa joulussamme. Joulun jälkeen alkavat alet, joista on tarkoitus hankkia ainakin tarpeellista vaatetusta kaikille. Vaikka tienaamme vähän rahaa olisi tarkoitus jäädä säästöön ulkomaanmatkaa varten.

Mielestäni joulussa ei ole tärkeintä pikkuhiljaa kasvavat lahjavuoret eikä edes läheisten kanssa vietetty aika, vaikka tärkeää sekin on. Joulussa on tärkeitä joulun sanoman äärelle hiljentyminen, joulumieli ja hyvän tekeminen.

Tätä kirjoittaessani kello on 0.46, pyykit odottavat ripustamista, ja huomisen päivän lukujärjestys on vielä katsomatta Wilmasta. En muista olenko maininnut blogissani että opiskelen tällä hetkellä Tredussa toista lähihoitajan osaamisalaa, nyt erikoistun lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Olen alkanut tehdä myös lastenhoitokeikkoja: tällä viikolla olin hoitamassa hyvin valloittavaa alle 2-vuotiasta poikaa. Opiskelijan rahat ovat aina tiukassa ja pienet keikkahommat ovat silloin tällöin hyvinkin tarpeen. Onneksi mieheni on nyt lomautettuna ja voi olla enemmän arjessa apuna. Hän pääsee myös hakemaan lapset koulusta jos olen joskus töissä vielä lasten hakuaikaan. Jokainen yksinhuoltaja ansaitsi arkeensa jonkun apukäden; silloin tällöin mietin miten selviäisin kaikesta arkihässäkästä ilman miestäni: kuka kuskaisi joulukuusen kotiin, kuka maksaisi auton kulut, keltä saisin rahaa lasten harrastusmaksuihin, kuka vaihtaisi lampun, poraisi hyllyn seinään, virittäisi teeveen tai kuskaisi nojatuolin kotiin auton takakontissa, kuka hakisi lapsen eskarista silloin kun en itse ehdi?

Itse asiasssa olen melkoisessa kiitollisuudenvelassa miehelleni. Hän on ollut jo kolmatta viikkoa apuna sen jälkeen kun burn out-oireeni äityivät niin pahoiksi että nukkuminenkin teki tiukkaa. Kukaan ei selviä kolmen tunnin yöunilla kovin pitkälle. Ilman mieheni apua lapseni olisivat päätyneet ainakin avohuollon sijoitukseen. Perhetyötä olemme jonottaneet puoli vuotta eikä lastensuojelusta olla luvattu kuin marginaalinen apu tilanteeseemme. En suoraan sanoen ymmärrä miten kukaan sellainen, jolla ei ole omia tukiverkkoja, voi jaksaa olla sataprosenttisesti vastuussa lapsista vuodesta toiseen. Sosiaalihuoltolain mukainen perhepalvelu tai lastensuojeluasiakkuus ei näyttäisi olevan ratkaisu yhtään mihinkään. Sen sijaan lastensuojelusta saa kyllä lokaa niskaan. Olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa että olisin valmis vastaanottamaan minkä tahansa tarjotun avun ja tuen, ja uskomaan hyvää lastensuojelusta, kunhan vain saisin apua. Hyvästä uskosta (perusteettomasta) huolimatta lastensuojelu on syyttänyt minua ongelmien pitkittymisestä (vaikka voin todistaa asian olevan toisin) eikä ole tarjonnut sellaista apua, joista olisi perheellemme hyötyä. Vaatimalla palveluja saimme vähän apua, mutta sekin maksusitoumus on voimassa vain joulukuun. Toiveeni avun saamisesta lastensuojelun kautta ei ole kovin korkealla.

Tänä viikonloppuna olen saanut nukkua yli tarpeen joten ei haittaa vaikka yksi ilta menisikin pitkäksi. Olen priorisoinut ja perunut monia kissanristijäisiä, koska en ole jaksanut osallistua niihin.Koska olen ylisuorittaja, tulee helposti lupauduttua liian moneen paikkaan. Välillä on hyvä rauhoittua ja viettää viikonloppu kotona lasten kanssa siivoillen, kuusta koristellen ja pipareita paistaen. Mikäs sen parempaa kuin yhteinen aika omien rakkaiden lasten kanssa! Rauhallista ja ihanaa joulunodotusta itse kullekkin!

Terveisin, One woman