Kylmä suihku ammattiopiston opinto-ohjaajalta: ”Voisitko opiskella joskus myöhemmin, vaikka kun lapset ovat isompia?”

   10.1.2020

Voisitko opiskella joskus myöhemmin, vaikka kun lapset ovat isompia?

Niin uskomattomalta kuin se tuntuu, kuulin nämä sanat 9.1.2020 ammattiopiston opinto-ohjaajan suusta. Olin hakeunut opiskelemaan lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisalaa syksyllä 2019 jotta voisin täydentää osaamistani lähihoitajana ja saada päivätyötä kunnes lapset olisivat isompia ja vuorotyö onnistuisi paremmin. Koska olin joutunut olemaan koulusta pois työkeikkojen (lastenhoitajana) ja lasten sairasteluiden vuoksi, opinto-ohjaaja oli kutsunut minut ajanvaraukselle jotta opintoni voitaisiin järjestää uudelleen. Tiesin kyllä että en voi lähteä työharjoitteluun vaillinaisella osaamisella, mutta silti opinto-ohjaajan sanat yllättivät. Hän sanoi myös että periaatteessa en voisi olla päivääkään pois koska opiskelen tiiviillä polulla ja opinnot etenevät nopeasti.

   Tottakai haluan olla paikalla ja hankkia sen tiedon mitä osaamisalaan kuuluu. Mutta miten on yksinhuoltajana mahdollista olla olematta päivääkään pois koulusta, jos lapset vaikka sairastuvat? Joskus olisi myös tarve tienata muutama euro keikka töillä, opintotuki tilillä ei nimittäin paljon lämmitä eikä sillä osteta lapsille juuri mitään. Vaikka hallitus oli valmis nostamaan lapsilisän yksinhuoltajakorotusta (suunta on oikea), ei sillä kymmenellä eurolla osteta edes kassillista leipää kotiin. Jotain on siis tehtävä, jotta toimeentulo on turvattu.

 Koska minulla oli ollut erinäisiä epäselvyyksiä henkilökohtaistamiskeskustelusta myöskin vastuuopettajani kanssa, marssin oitis koulutusalajohtajan pakeille. Hän olikin yllättävän positiivinen ja ymmärtäväinen ihminen. Kun selitin hänelle asian, hän muun muassa lupasi että saisin olla poissa koulusta jonkin verran työkeikkojen takia. (Tämä pitäisi vielä saada kirjallisena!) Monesti asiat kyllä selviävät kun niistä puhuu oiiealle henkilölle. Yllättävän usein oikea henkilö, jolle puhua, on ylin johtaja, jolla on myösd tarvittavat valtuudet asian hoitamiseksi.

 Jos ei yksinhuoltaja voi opiskella ammattikoulussa lähihoitajan osaamisalaa joka mahdollistaa päivätyön, vuorotyötä ei voi perhesyistä tehdä ja muille aloille ei ole koulutusta, niin se on aika vakava asia. Kun lisäksi elatusvelvollisten on mahdollista kikkailla maksettavakseen vain minimi-elatustuet, tämä asettaa yksinhuoltajaan melko tukalaan asemaan. Niinkuin puun ja kuoren välissä olisi. Toisaalla on työelämä, jota on vaikeaa ellei mahdotonta yhdistää vanhemmuuteen ja toisaalla velvoitteinen perhe-elämä; siis ne rakkaat lapset, jotka tarvitsisi kuitenkin elättää.

Sosiaalietuuksilla ja toimeentulotuella kikkailu on kuin yrittäisi kävellä nuoralla viidenkymmenen kilon paino hartijoilla. Toisilta se onnistuu ja toisilta ei,

mutta vaikeaa se on, sen voin sanoa!

Juttu jatkuu, kun saan selvitettyä miten saan lasten hoidon järjestettyä mahdollisina sairaslomapäivinä. Pysy siis kuulolla!

26.12020

Jätin soittopyynnön omalle sosiaalityöntekijälleni ja johtavalle lastensuojelun sosiaalityöntekijä Kaisu Heikkilälle ja sain varmistuksen siihen, että tukiverkkojen puuttuessa lastensuojelulla ei ole minkäänlaisia keinoja auttaa, mikäli lapsi sairastuu ja opiskelusta/työstä ei voi olla pois. Luotettavalta taholta kuulin että syy ammattioppilaitoksen painostukseen saattaa olla valmistuneiden määrään perustuva rahoitus. Olin yhteydessä asiassa myös sote-alan koulutuspäällikköön, jonka mukaan oppilaiden erilaiset elämäntilanteet on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti otettava opiskelussa huomioon. Hän kertoi lisäksi että iltaopetukseen liittyen on tullut niin paljon palautetta, että jatkossa opetusta ei enää järjestetä kello 16.30 asti. Nytkin tunteja on pyritty pitämään yhteen jotta  tunnit loppuvat viimeistään klo. 16.00

Ammattikoulun henkilökunta tuntui  kuvittelevan että sosiaalityö on vastaus kaikkeen, jopa lapsen sairaudesta johtuvien poissaolojen välttämiseen. Ihmisillä tuntuu olevan täysin surrealistisia kuvitelmia siitä mihin valtio/kuntarahoitteinen sosiaalihuolto venyy.

   Ammattikoulun henkilökunta tuntui  kuvittelevan että sosiaalityö on vastaus kaikkeen, jopa lapsen sairaudesta johtuvien poissaolojen välttämiseen. Ihmisillä tuntuu olevan täysin surrealistisia kuvitelmia siitä mihin valtio/kuntarahoitteinen sosiaalihuolto venyy. Tosiasiassa sosiaalityö ei veny kuin murto-osaan siitä, mihin sen asiakkailla olisi tarve.

Monet ihmiset tuntuvat käyttävän sitä tekosyynä olla auttamatta, että Suomessa on niin toimiva sosiaalijärjestelmä. Tämä on kuitenkin täyttä puppua. Mikäli satut olemaan esimerkiksi tukiverkostoton  totaaliyksinhuoltaja, sosiaalijärjestelmässä ei ole mitään toimivaa!!

Kyse on  lähinnä kosmeettisesta avusta: pystytään toimimaan niissä asioissa, joissa apua tarvitaan kaikkein kriittisimmin, pudjetin rajoissa. Monet ihmiset tuntuvat käyttävän sitä tekosyynä olla auttamatta, että Suomessa on niin toimiva sosiaalijärjestelmä. Tämä on kuitenkin täyttä puppua. Mikäli satut olemaan esimerkiksi tukiverkostoton  totaaliyksinhuoltaja, sosiaalijärjestelmässä ei ole mitään toimivaa!!

   Varmasti muitakin toimimattomia rakenteita löytyy kaupunkien palveluverkostoista. Tämä oli vain yksi esimerkki niistä.

lapsiperheiden ennalta ehkäisevä sosiaalityö tulee moninkerroin halvemmaksi kuin lapsen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen.

    Loppujen lopuksi kyse on päättäjien tahtotilasta, koska toimimattomien palvelurakenteiden paikkailu jälkikäteen  maksaa moninkertaisesti ennaltaehkäisyyn verrattuna. Esimerkiksi lapsiperheiden ennalta ehkäisevä sosiaalityö tulee moninkerroin halvemmaksi kuin lapsen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen.

Terveisin, One woman