Lastensuojelun paras apu on yhä HUOSTAANOTTO
Suomi on lastensuojelun Siperia.
Sosiaalihuollon ja lastensuojelun uhrit- fb. ryhmässä keskustelu käy kuumana. Sosiaalityöntekijöiden toimintatapoja ihmetellään, lastensuojelurekisterin kirjauksia on jäänyt saamatta tai ne ovat puutteellisia, kirjauksia on vääristelty tai muutettu jälkikäteen, ihmetellään miksi lapset ovat lähteneet kiireelliseen sijoitukseen ilman välitöntä vaaraa, lasten olinpaikkaa ei kerrota, yhteydenpitoa on rajoitettu sijaishuoltopaikkaan tottumisen takia. Suomi on lastensuojelun Siperia.
Vaikka pysyviä sijoituksia ei Suomessa virallisesti tehdä, perheen jälleenyhdistäminen ontuu.
Mutta kun Siperia on oppinsa antanut, saattaa olla pysyvästi liian myöhäistä. Vaikka pysyviä sijoituksia ei Suomessa virallisesti tehdä, perheen jälleenyhdistäminen ontuu. Tavoite perheen jälleenyhdistänisestä on kirjattu lastensuojelulakiin mutta tosiasiassa siihen ei pyritä, ainakaan useimmissa tapauksissa. Kun juttu lähtee Hallinto-oikeuden päätettäväksi, paluuta ei ole. Peli on biovanhempien kannalta katsottuna menetetty.
Yhteydenpitorajoitusta perusteltiin sijaishuoltopaikan elämän rauhoittamisella.
Perheemme lisäksi tunnen useita muitakin perheitä, joilla on yksi lapsi huostaanotettuna. Miten tämä on perusteltua? Meidän tapauksessa asiaa ei voine perustella millään muulla kuin vanhemmasta vieraannuttamisilmiöllä ja sijaishuoltopaikkaan tottumisella. Meidän perheellämme on tietyt tavat, asumismuoto ja tulotaso, ja sijaiahuoltopaikassa ne ovat toisenlaiset. Tyttö on tottunut sijaishuoltopaikan tapoihin toimia, asua ja olla. Vaikka yhteydenpidon rajoittaminen biovanhempiin on laitonta, näin tapahtui myös meidän tapauksessamme huostaanoton alussa. Hallinto-oikeuden huostaanottopäätöksen jälkeen oli ”rauhoittumisaika”, jolla tytön elämä pyrittiin rauhoittamaan ja kiinnittämään hänet sijoituspaikkaan. Kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä katkaistiin, ikävä laantui. Yhteydenpitorajoitusta perusteltiin sijaishuoltopaikan elämän rauhoittamisella. Lapselle sai soittaa torstaisin kello 18. sijaisäidin puhelimeen. Tavata sai kerran kuussa. Kuulemma kukaan Kangasalan kunnan sijoittamista lapsista ei tavannut biovanhempiaan useammin. Miksiköhän?! Pitikö tämä väite edes paikkaansa, vai valehdeltiinko minulle päin naamaa?! (Myöhemmin selvisi että kyllä valehdeltiin. Kyseinen sosiaalityöntekijä on sittemmin ’syönyt sanansa’).
Lopulta todetaan että tukitoimet (lähinnä keskusteluapu) eivät ole riittäviä ja että huostaanotto on ainoa keino turvata lasten tasapainoinen kasvu ja kehitys
Paljon keskustelua fb-ryhmässä on herättänyt seuraavanlainen noidankehä. Kerron sen tässä omin sanoin: yksinhuoltajaäiti tarvitsee kongreettista apua, perheestä tehdään huoli-ilmoitus (lastensuojeluilmoitus) avun saamiseksi, perheelle annetaan keskusteluapua, muttei sitä kongreettista apua, jota perhe tarvitsisi, koska ei ole resursseja, perheestä tehdään uusi huoli-ilmoitus, koska perheen ongelmat eivät ole vieläkään ratkenneet, perheelle annetaan lisää keskusteluapua, tehdään jälleen uusi huoli-ilmoitus, koska edellinen huoli-ilmoitus ei tuottanut toivottua lopputulosta eli perhe ei saanut riittävästi apua. Joskus lastensuojelun tiukka, useimmiten ylimitoitettu, puuttuminen aiheuttaa häiriöitä perheenjäsenten mielenterveydessä, mikä taas aikaan saa tarpeen puuttua entistä hanakammin. Noidankehä on valmis. Perhe ei edelleenkään saa riittävää apua, ja tehdään jälleen lastensuojeluilmoitus. Lopulta todetaan että tukitoimet (lähinnä keskusteluapu) eivät ole riittäviä ja että huostaanotto on ainoa keino turvata lasten tasapainoinen kasvu ja kehitys.
Tämän jälkeen alkaa massiivinen vieraannuttamiskamppanja, jolla lapsi pyritään vieraannuttamaan biovanhemmistaan ja kiinnittämään henkisesti sijaisperheeseen.
Minulla on 13 vuoden kokemus lastensuojelusta ja sosiaalihuoltolain mukaisesta perhepalvelusta kolmessa eri kunnassa. Kokemukseni mukaan kongreettista apua saa kolmella eri tavalla: riittävän monella perheen lapsella on erilaisia neuropsykiatrisia diagnooseja tai perhe saa sosiaalihuoltolain mukaista kotiapua, eli ei ole lastensuojelun asiakas. Kolmas tapa saada kongreettista apua on asua riittävän pienessä kunnassa, jonka lastensuojelulla on taloudelliset edellytykset järjestää tarvittavat palvelut ostopalveluna. Tosin palveluntarjoajien puuttuessa saattaa tämäkin tapa ontua.
sosiaalihuoltolain mukaiset perhepalvelut on suunniteltu ydinperheessä asuvien kotiäitien tarpeita… ajatellen
yksinhuoltajien lapsilla on usein lastensuojeluasiakkuus. Onko tämä sattumaa vai syrjintää?!
Lastensuojelun perhetyö ei ole lastenhoitoapua, kodinhoito -tai siivousapua, vaikka näitä perheet eniten tarvitsisivat. Muun muassa sosiaalihuoltolain mukaiset perhepalvelut tasapäistävät avuntarvitsijat siten, että yksinhuoltajien saama apu ei ole riittävää. Lisäksi se tapahtuu virka-aikaan ja pitää sisällään enimmäkseen lastenhoitoa, mikä ei ole se varteenotettavin tukimuoto virka-aikaan työssäkäyvälle yksinhuoltajalle, jonka lapset käyvät päiväkodissa. Ajattelen, että sosiaalihuoltolain mukaiset perhepalvelut on suunniteltu ydinperheessä asuvien kotiäitien tarpeita, kuten äkillisiä hammaslääkärireissuja, ajatellen. Jostain syystä yksinhuoltajien lapsilla on usein lastensuojeluasiakkuus. Onko tämä sattumaa vai syrjintää?!
Siitä että sujuvasti keskustellaan, miten… asiat voisi itse järjestää, ei ole mitään hyötyä!
Perheet tarvitsevat kongreettista apua, kuten lasten hakemista päiväkodista, ruoanlaittoa, tiskien tiskausta, siivousapua, kaupassa käyntiä, viriketoiminnan järjestämistä, lumenluontia, sairaan lapsen hoitoa, lasten ilta – ja yöhoitoa vuorotyön takia, tukea ja lisäkäsiä lastenlääkärireissuille, lisäkäsiä uimahallireissuihin yms. Siitä että sujuvasti keskustellaan, miten edellä mainitut asiat voisi itse järjestää, ei ole mitään hyötyä!
Lasten erottaminen vanhemmistaan ja kiintymyssuhteen katkaiseminen ei myöskään pitäisi olla vaihtoehto.
Lasten erottaminen vanhemmistaan ja kiintymyssuhteen katkaiseminen ei myöskään pitäisi olla vaihtoehto. Suomessa erilaisissa lastensuojeluyksiköissä kasvaa tuhansittain lapsia, jotka on vieraannutettu täysin vanhemistaan, joiden tulevaisuus on pilattu, ja jotka ovat pitkäaikaisen terapian tarpeessa.
1990-2020 lukujen ”siirtolaislapsia” ei ole lähetetty Ruotsiin vaan toiseen (sijais-) perheeseen Suomessa. Omasta biologisesta perheestä vieraanuttamisen vaikutukset ovat kuitenkin samat kuin siirtolaislapsilla, tapa vain on eri. Siirtolaislapsia on tutkittu ja asiasta tehty mm. asiaohjelmia, joita voi löytää esim. Ylen arkistoista. Miten paljon enemmän sijoitetut lapset maksavat yhteiskunnalle kuin lastensuojelulain mukainen oikeanlaiset, oikeaan aikaiset ja oikeassa määrin toteutetut tukitoimet perheille, voimme vain arvailla.
Vertaistukiryhmä voi parhaimmillaan tarjota myös ajantasaista tietoa lakimuutoksista, nauvontaa tai ainakin tietoa siitä, mistä kyseistä apua voisi saada.
Hakusanalla Facebookissa voi löytää useita ryhmiä, joiden kautta voi saada vertaistukea asiassa kuin asiassa. Vertaistukiryhmä voi parhaimmillaan tarjota myös ajantasaista tietoa lakimuutoksista, nauvontaa tai ainakin tietoa siitä, mistä kyseistä apua voisi saada.
Siitä mitä sijoitetulle lapselleni nykyään kuuluu, kerron mielelläni toisessa postauksessa. Seuraathan blogiani siis! Jos olet kirjautunut Lilyyn, klikkaa ”seuraa blogia”.
Terveisin, One woman