Miltä tuntuu olla ihminen, joka ei joudu jättämään työpaikan pikkujouluja väliin?

Tampereen yö.

Se tuntuu suunnilleen samalta, kuin baarien ikärajaa yhtäkkiä nostettaisiin 37 ikävuoteen. Se tuntuu samalta kuin murrosikä numero kaksi; kuin olisit nuortunut hetkessä takaisin ala ikäiseksi.

K-8-elokuvat, K-18-ravintolat, Särkänniemen alle 120cm pitkiltä kielletyt laitteet, yöajan lisämaksullinen linja-autokyyti, juhannusyön tanssit klo 23.00 alkaen, vuoden vaihtuminen klo 00.00, kaveriporukan illanistujaiset, työ/opiskelupaikan pikkujoulut, häät, festarit, alkoholi, tupakka ja muut huumaavat aineet, karaoke, vahva meikki, liian korkeat kengät tai seksikkäät vaatteet… Nämä ovat olleet minulle vuosia yksinhuoltajana kiellettyjä tai vähintäänkin paheksuttuja asioita. Se tuntuu suunnilleen samalta, kuin baarien ikärajaa yhtäkkiä nostettaisiin 37 ikävuoteen. Se tuntuu samalta kuin murrosikä numero kaksi; kuin olisit nuortunut hetkessä takaisin ala ikäiseksi.

Aluksi tuntui pahalta olla kaveriporukan ainoa musta lammas, joka ei ikinä päässyt minnekään. Sitten siihen turtui, ja lopulta kaverit lakkasivat pitämästä yhteyttä. 

Siispä olin aivan otettu kun pääsin elämäni ensimmäistä kertaa osallistumaan työpaikan pikkujouluihin. Kolmeentoistavuoteen en ole nimittäin päässyt osallistumaan ainoisiinkaan illanistujaisiin tai muihinkaan lapsettomin kissanristijäisiin. Aluksi tuntui pahalta olla kaveriporukan ainoa musta lammas, joka ei ikinä päässyt minnekään. Sitten siihen turtui, ja lopulta kaverit lakkasivat pitämästä yhteyttä.

Yksinhuoltajaksi jääminen on merkityksellinen hetki: se mullistaa koko elämän. Ei välttämättä kuitenkaan kovin tähdellisesti.

Itselleni perhe oli se tärkein juttu. En kuitenkaan tajunnut silloin miten autenttisen yksin jäisin lapsen kanssa. Koko lähipiiri meni uusiksi. Nykyään lähimmät ystäväni koostuvat lähes yksinomaan yksinhuoltajista, koska muut eivät ymmärrä, mitä on elää yksinhuoltajana.

Jokainen aikuinen ihminen kaipaa aikuisten oikeasti välillä aikuisten seuraa ja jotain lapsivapaata toimintaa. Pitemmän päälle on todella raskasta, jos kaikki kuunneltu musiikki on lastenlaululevyltä, kaikki toistetut elokuvat on tuottanut Disney, tv.stä kerkiää iltauutisten lisäksi katsoa pelkkää pikkukakkosta, kaikki hankkimasi vaatteet ovat lastenosastolta, viimeinen konsertti jossa olet käynyt on Titi-nallen joulushow, ja sitä rataa. Kymmenen vuoden aikana menetin suurimman osan aikuisen identiteetistäni. Aloin saada aikuisen  identiteettiäni pikku hiljaa takaisin lapsivapaiden lisääntymisen myötä. Se oli hyvin voimaannuttavaa. Kiitos miesystäväni, viikon lapsivapaan aikana pukeutumistyylini oli muuttunut totaalisesti. ”Äiti look” vaihtui taiteellisen ihmisen ”lierihattulookiksi” .

Näytänkö minä kolmen lapsen äidiltä?! No sitähän minäkin!
Henkan pihabileet oli järjestetty kerrostalojen väliseen sisäpihaan, löysin paikalle ihmettelemään pihalta kadulle kantautuvan äänen perusteella.

En vieläkään käsitä miten nyky-yhteiskunnassa voidaan ajatella yksinhuoltajista, että ”ei ole mun ongelma”. Tähän kategoriaan luen yksilöiden lisäksi koko sosiaalitoimen. 

En vieläkään käsitä miten nyky-yhteiskunnassa voidaan ajatella yksinhuoltajista, että ”ei ole mun ongelma” ja jättää heidät niin yksin. Tähän kategoriaan luen yksilöiden lisäksi koko sosiaalitoimen. Luultavasti en tule koskaan käsittämään tätä dilemmaa. Myöskään lastenhuoltolaki ei varsinaisesti tue yksinhuoltajia. Enemmän lainsädäntö ajaa etä-isän asemaa.

Sosiaalitoimella on hyvin riittämättömät resurssit auttaa yhtään ketään. Resurssipula ei kuitenkaan ole syy jättää auttamatta; se ei tee auttamatta jättämisestä yhtään sen oikeutetumpaa. 

Sosiaalitoimella on hyvin riittämättömät resurssit auttaa yhtään ketään. Resurssipula ei kuitenkaan ole syy jättää auttamatta; se ei tee auttamatta jättämisestä yhtään sen oikeutetumpaa.

tuntuu hienolta olla ihminen, joka ei joudu lastenhoitovaikeuksien takia jättäämään.. pikkujouluja väliin.

Pikkujoulut sujuivat hyvin. Kolmen tunnin  aikana meille tarjoiltiin viisi ruokakajia ja useita drinkkejä. Tiiliholvi kuuluu Tampereen upeimpiin ravintoloihin miljöö sä ansiosta. Oli upeaa päästä syömään sinne ensimmäisen kerran. Ylipäätään tuntuu hienolta olla ihminen, joka ei joudu lastenhoitovaikeuksien takia jättäämään järjestelmällisesti pikkujouluja väliin. Ajatus tästä tuntuu hienommalta kuin itse tapahtuma. Vihdoin minulla on sellainen olotila, että olen oikeasti olemassa. Olen olemassa omana itsenäni, en vsin äitinä, ja saan tehdä aikuisten juttuja. Aiemmin ajatus ravintolaillasta olisi ollut ylitsepääsemätön eikä olisi tullut kuuloonkaan että olisin jotenkin saanut sen järjestymään.

Ravintola Tiiliholvi

Edellä olevat kuvat eivät tee ravintola Tiiliholville oikeutta. Tiiliseinät ja tiiliset holvikaaret tunnelmavalaistuksessa luovat yltiöromanttisen tunnelman. Olenkin luvannut viedä mieheni tuonne syömään tulevan hääpäivän kunniaksi. Sen jälkeen voin toivottavasti postata parempia kuvia Tiiliholvista.

Loppuillasta otin vielä valokuvia katuvalaistuksesta Tampereen keskustassa sekä poikkesin ravintola Henkan järjestämässä ulkoilmatatapahtumassa kerrostalojen ympäröivällä sisäpihalla. Sen jälkeen kömmin kiltisti peiton alle kotona odottavan oman kullan  viereen.

Terveisin, One woman

× Kuvia lisätty.

× Tekstiä lisätty.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *