”Naisluola” ja kevään ensimmäinen pyörälenkki!
Minulla oli tänään hyvin syväluotaavat mietteet kevään ensimmäisellä pyörälenkillä Hallissa. En kuitenkaan malta olla ensin esittelemättä tätä ”naisluolaani” jonka kyhäsin mieheni kanssa minulle työskentelytilaksi ”kakkosasuntoomme”. ”Naisluolassa” on tarkoitus mm. lukea kirjoja, kutoa sukkia ja kirjoittaa blogia. Eikö olekin hieno?! Vähän ”old school”, tiedän, mutta sopii hyvin tällaiseen vanhaan puutalomiljööseen. Täällä on rauhallista kirjoittaa lasten mentyä nukkumaan. Puu-uuni lämmittää.
Iltapäivällä satoi lunta, joten ei ollut mikään paras ajankohta kevään ensimmäiselle pyörälenkille. En kuitenkaan malttanut olla testaamatta pyörää. Ovathan jarrut kunnossa?!
Ajatukseni matkasivat aikaan, jolloin asuimme Hallissa. Hallin venerannassa ei näy ristin sielua. Tämä on paras paikka olla paossa koronaviirusta. Muutama talo näkyy, ja kaikkialla on tyyntä ja luonnonkaunista maisemaa. Silloin kun muutimme tänne omassa elämässäni myrskysi.
Kuorevesi/Halli oli minulle rauhan tyyssija, tai niin ainakin luulin. Kävi kuitenkin niin että myrskyt seurasivat sinne minne menin. Lapseni biologinen isä ei jättänyt meitä rauhaan vaan ahdisteli satojen kilometrien päästäkin. Yhtenä päiväni tuli sitten oikeusaputoimistosta kirje. Helvetti pääsi valloilleen puoleksitoista vuodeksi. Tuota aikaa en pysty kokonaan palauttamaan mieleen vaikka haluaisinkin. Sen kohdalla on musta aukko.
Kun elämä on tasoittunut on ihanaa palata näihin maisemiin. Jännä miten ristiriitainen maailma voi olla, ei uskoisi että huoltajuuskiista syttyy silloin kun asuu paikassa, joka on näin rauhallinen, keskellä ei-mitään.
Mietin myös muita tragikoomisia ajatuksia, kuten että muut hankkivat ensin ammatin, työpaikan ja omistusasunnon ja sitten vasta perheen, minulla järjestys on päinvastainen. Ironista sekin, että nyt kun olen valmistumassa kasvatusalan ammattilaiseksi omat lapseni ovat jo hyvin pitkälle kasvatettuja. Tietenkin saan olla kasvattamassa muita lapsia ja nuoria, mutta kotona niistä opeista ei ole enää hirveästi hyötyä. Joskus mietin sitäkin, mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin opiskellut lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan ennen omien lasten hankkimista. Opinnot ovat avanneet silmiäni ymmärtämään paremmin lapsia ja nuoria. Opintojeni takia uskon olevani myös parempi vanhempi.
Vuosien vieriessä olen oppinut myös nauramaan itselleni. Vaikka kirjoitan ihan asiasta, kaikkea ei kannata tässä blogissa ottaa turhan vakavasti, vaan asioihin voi suhtautua vähän pilke silmäkulmassa. Niin minäkin teen. En nyt ihan tosissani lähde murehtimaan sitä, että tuli tehtyä ne lapset ensin. Korkeintaan veistelen asiasta ja nauran sille!
En malta odottaa kesää täällä Kuorevedellä. Meitä tuskin tulee paljon Tampereella näkymään. Lähin uimaranta on parinsadan metrin päässä. Puulämmitteisessä talossa ja omassa pihassa tekemistä riittää! Tässä on lähellä myös Isojärven kansallispuisto, jonne on pakko päästä viikonlopuksi heti kun kelit sallivat ja kansallispuistojen tungos vähän hellittää. Korona-pandemian takia kansallispuistot ovat kuulemme olleet niin kansoitettuja, että täytyy vähän aikaa odotella pahimman ruuhkan laantumista ennen kuin sinne uskaltaa mennä. Kuoreveden Suinulasta löytyy tosin laavu, joka on niin harvan tiedossa, että siellä ei takuulla ole tungosta!
Tyttäreni sai kotikoulussa erityisopettajalta tehtäväksi tarkkailla kevään merkkejä. Lasketaanko lumisade sellaiseksi?!
Seuraavalla Tampereen reissulla voisi roudata kuopuksen pyörän tänne ja lakka opettaa häntä ajamaan ilman apupyöriä. Viime kesänä apupyörät olivat jo melkein koko ajan ilmassa ja kuopus tarvitsi niitä ainoastaan kääntyessä. Ilman apupyöriä ajamaan oppiminen tapahtuu varmasti melkein itsestään, eikä siihen tarvita montaa ajokertaa.
Puutalo Kuorevedellä on rauhoittunut ja toivottaa hyvää yötä!
PS. Yhden Vanhemman Perheiden Liitto julkaisi sivuillaan artikkelin siitä, miten yksinhuoltaja pärjää poikkeustilan aikana. Lähinnä tuo artikkeli oli kannanotto siihen, että kuntien pitäisi tarjota sosiaalipalvelulain mukaista kotiapua. Ihan hyvä että tällaisia kannanottoja tehdään, mutta itsellä on ainakin mennyt jo kauan aikaa sitten usko siihen että konkreettista apua olisi saatavilla. Täällä kirjoitan siitä, miten olisin tarvinnut lastenhoitoapua liikunnan harrastamiseen puhtaasti terveydellisistä syistä, mutten kuitenkaan saanut sitä.
Terveisin, One woman
