Retkikärpänen puri jälleen
Viime vuonna tähän aikaan
Viime vuonna tähän aikaan olin lasten kanssa ensimmäisen yön teltassa. Linnun lauluun aamu neljältä herätessä konkretisoitui, että kevät on täällä, ja kohta kesä.
Tänä vuonna aloitettiin maltillisemmin. Keitettiin kahvit järven rannassa trangialla. Välillä karattiin veneen alle piiloon vesisadetta. Seikkailu sekin. Lopulta lämmiteltiin itsemme kuiviksi vaatteet päällä puusaunassa.
Retkikärpänen puree joka kevät. Ja syksy. Ja kesä. Ja talvi. Reppujakkaran ja Mini-stoven lisäksi olen hankkinut kotateltan, tarkoituksenani laajentaa retkeilykautta. Kamiina vielä uupuu.
Välillä mietin miten olen muuttunut ihmisenä. Silloin kun olin lukiossa luokkatoverini oli erähenkinen. Partiotuotteiden hamstraaminen tuntui hifistelyltä, enkä ymmärtänyt sitä pointtia. Kunnes pääsin itse metsään ja koskemattomille luonnonsuojelualueille. Sitten ymmärsin.
Luontoon pääseminen on minulle henkireikä. Vappupäivästä alkaa neljän päivän vapaat ja ainoa ajatukseni on, mihin päin sitä lähtisi. Ja että toivottavasti ei sada rakeita.
Ruuhkavuodet, työpaineet ja eletyn elämän painolasti (huoltajuuskiista, erot) ovat verottaneet siinä märin etten tiedä parempaa tapaa rentoutumiseen kuin koskemattoman luonnon rauha. Mieli tekee lähteä etenkin lappiin ja Norjan vuorille.
Minä vielä opettelen, miten tämä eräinnostus toteutetaan lasten kanssa niin, että kaikilla on hyvä olla. Niin, ettei tule liian pitkiä matkoja, liian kylmä, liian nälkä, etteivät hyttyset kiusaa liikaa tai tule liian tylsää. Kaikkeen ei pysty kuitenkaan mitenkään varautumaan ja aina tulee yllätyksiä.
Tähän mennessä olen oppinut että:
– hyttysiltä suojaa hyttysmyrkky, pitkät lahkeet, verkkohattu, nuotion savu ja viime kädessä Termacell. Hydrokortisoni on ehdoton pitää mukana. Suolla on eniten hyttysiä.
– sopiva päivämatka omille lapsilleni on maksimissaan 4-5 kilometriä, joka jaetaan osiin ja tauotetaan säännöllisesti. Kahden kilon irtokarkkipussi nostaa tarvittaessa verensokeria ja motivoi jatkamaan.
– kuumavesipullo ja villakerrasto pitävät lämpiminä. Kenkiin kannattaa laittaa muovipussit.
– kännykkään kannattaa ladata valmiiksi pelejä jotka toimivat offline-tilassa. Varavirtalähteitä saa olla useita. Värityskirja, Kinder-munien yllätykset, kiikarit, suurennuslasi, luonto-opas ja vuolupuukko tarjoavat toivottua tekemistä. Afrikan tähden saa pakattua melko pieneen tilaan.
– mukana kannattaa pitää naposteltavaa ja heti-valmista evästä.
– jokaiselle oma riippumatto.
Vaikka lasten kanssa retkeily on välillä rasittavaa, on se myös antoisaa. Elävästi mieleen on jäänyt esim. viime kesäiset joutsenten soidinmenot Isojärvellä auringonlaskun aikaan. Ne ovat sellaisia juttuja joita ei hevillä unohda. Lapsia se ääni pelotti aluksi, mutta lopulta ei voitu kuin ihastella sitä näkyä. Osa saatiin kuvattua kameralla. Lapsilla siinä riittää ihmeteltävää.
Mukavaa on myös ottaa päiväunia riippumatossa oman lapsi kainalossa. Sitä ei korvaa mikään.
- Reissuilla syntyy myös sellaisia ahaa-elämyksiä, kun joku oppii sytyttämään tulitikun tai nuotion, tai oppii vuolemaan makkaratikun. Siitä saa itsellekin hyvän mielen.
Viime kesänä lapsi sanoi kertovansa koulussa opettajalle, että on kiivennyt vuorelle!
Onko sinulla kesäreissusuunnitelmia?
Tule kommentoimaan!
Terveisin, One Woman