Synnytystalkoot: Lapsi tuntemattoman kanssa

Pakottaako platonisesta suhteesta syntyvien lasten asioiden hoito viranomaiset vihdoin heräämään unestaan ja tunnustamaan sen tosiasian, että vanhempien yhteistoiminta edellyttää lämmintä, tiivistä suhdetta ja yhtämielisyyttä, joka useimmiten löytyy parisuhteesta.

Kaikkialla puhutaan synnytystalkoista. Linnanjuhlien kuumin artisti oli Kale-vauva, joka kajautti ilmoille sensuroimatonta läppää presidentin ylivertaisista siittiösoluista. 90  – ja Millennium-lukujen kasvatit ovat  peheenoerustamisiässä mutta vauvoja ei vain synny. Missä vika?!

 Yhteiskunta on muuttunut yksilökeskeisemmäksi; lasten kanssa ole hyväksyttyä mennä ravintolaan. Joka toinen pari eroaa, ero koskettaa 30 000 lasta vuodessa, mutta yhteiskunta ei institutiona silti pysty tukemaan riittävästi yksinhuoltajia. Lainsäädäntö ei tunnista uusperhettä, vaikka askelia oikeaan suuntaan onkin otettu. Perheen ja työelämän yhteensovittaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Miehet pelkäävät vanhemmuutensa puolesta (Me Naiset – artikkeli), naiset keskittyvät entistä enemmän työelämään ja omiin harrastuksiinsa. Jotkut tehtailevat vauvoja tuntemattoman kanssa, mutta ei sekään suju ihan ongelmitta. Käräoikeuteen päätyy 2000 huoltajuuskiistaa vuodessa. 

Me Naiset -lehden mukaan ”Lasten hankinta epäilyttää erityisesti miehiä, jotka eivät luota oikeuksiinsa isäksi tultuaan.” Tässä asiassa kokemukset ja tutkimukset näyttävät kuitenkin olevan keskenään ristiriitaisia. Etä-äiti viittaa tutkimukseen ja kirjoittaa, ”ettei oikeusjärjestelmä ole puolueellinen.”Suurin osa lapsen huoltoa koskevista asioista sovitaan kuitenkin sosiaalitoimessa. Näissä ratkaisuissa yleistä on lasten asuminen äidin luona.

Odotan innolla 16.3 Nelosella ja Ruudulla alkavaa tositv-sarjaa Lapsi tuntemattoman kanssa. Erotilanteisiin sekä muihin tilanteisiin, joissa tullaan ”vanhemmaksi perinteisestä poikkeavalla tavalla” saattaa liittyä ristiriitoja ja vaikeutta sopia yhdessä lapsen asioista. Erotilanteessa petetty osapuoli voi kokea vaikeana lapsen asioista sopimisen, ja sopiminen voi olla riitaisaa kärjistyneiden tunteiden takia. Platonisesta suhteesta syntyneen lapsen huoltoaisioihin ei ehkä kohdistu yhtä paljon tunteiden nostattamia ristiriitoja. Oikeudellisesta näkökulmasta lapsen asioiden sopiminen etukäteen voi kuitenkin olla ongelmallista, koska oikeudessa lähtökohtana on lapsen etu, joka poikkeaa toisinaan suuresti vanhempien edusta. Tämän vuoksi ennen lapsen syntymää tehdyillä sopimuksilla ei ole juridista painoarvoa ja etukäteen tehty vanhemmuussuunnitelma on vain suuntaa antava. Ainoastaan lapsettomuusklinikalla lapsettomuushoitojen yhteydessä tehtyä sopimusta isyyden selvittämättä jättämisestä voidaan pitää juridisesti pätevänä, tosin ulkomailta löytyy myös esimerkkejä tällaisistakin tapauksista, joissa oikeudessa on kuitenkin katsottu lapsen eduksi tuntea isä ja saada häneltä hoitoa ja huolenpitoa.

Nykyisen oikeuskäytännön mukaan yhteishuoltajuutta pidetään lapsen etuna, koska se turvaa virallisen huoltajan olemassaolon siinäkin tapauksessa että toinen vanhemmista menehtyy. Koska laki ei ota riittävästi huomioon uusperhettä, oheishuoltajuuden saaminen on vaikeaa ja uusperheessä elävät lapset ovat oikeudellisesti heikossa asemassa sen jälkeen kun lähihuoltaja sairastuu tai menehtyy koska puolikkailla sisaruksilla ei ole sisarukselle kuuluvaa asemaa eikä bonusvanhemmalla huoltajuutta. Tähän juridiseen ongelmaan olisi saatava muutos, mutta tahtotilaa asioiden muuttamiseksi tuskin tulee löytymään.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ,viides momentti,sanoo että ”Lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty… Asiasta, jolla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, voivat huoltajat… päättää vain yhdessä, jollei lapsen etu muuta vaadi”. Mikäli lapsen etu vaatisi, että huollosta päättää vain toinen vanhemmista, käräjäoikeuden tulisi vahvistaa yksinhuoltajuus. Käytännössä näin ei juurikaan tapahdu vaikka voitaisiin osoittaa, että huoltajat eivät kykene yhteistoimintaan toistensa kanssa. Lapsen huollon kannalta tämä on ongelmallista. Passi, pankkitilin avaus, uskonnon päättäminen, nimen määräytyminen jne. ovet sellaisia asioita, joiden hoitaminen on vaikeaa tai mahdotonta muutoin kuin yhteistuumin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa lapsen kannalta?  Esimerkiksi sitä että uskontokuntaan kuulumatonta lasta ei voida konfirmoida, kesätyö ei välttämättä onnistu pankkitilin puuttuessa,mopokorttia ei saa, passin saaminen kestää ja onnistuu vain sosiaalihuollon selvityksen perusteella, sukunimeä ei voi muuttaa, maasta ei voi muuttaa. Monikaan erovanhempi ei kykene tekemän lasta koskevia päätöksiä ex-puolisonsa kanssa. Mikäli vanhemmat eivät ole parisuhteessa alunalkaenkaan, myös sellaisista asioista, joista yleensä sovitaan yhdessäolon aikana, kuten lapsen nimestä, voi tulla riitaa. Pakottaako platonisesta suhteesta syntyvien lasten asioiden hoito viranomaiset vihdoin heräämään unestaan ja tunnustamaan sen tosiasian, että vanhempien yhteistoiminta edellyttää lämmintä, tiivistä suhdetta ja yhtämielisyyttä, joka useimmiten löytyy parisuhteesta.

Saattaa olla että Nelosen tuottaja on haukannut suuremman palan kakkua, mitä pystyy nielemään. Joka tapauksessa odotan tätä sarjaa innolla, kauhun sekaisin tuntein

Lapsi tuntemattoman kanssa- sarjassa esiintyviä kiperiä kysymyksiä kuvataan Nelosen nettisivuilla näin: ”Kumpi on lähivanhempi? Kenen sukunimen lapsi saa? Miten toimitaan vanhempien ristiriitatilanteissa, entä jos toinen muuttaa satojen kilometrien päähän tai vaikka kuolee?  Minkälainen suhde kumppanuusvanhemmilla oikein on – se ei ole rakkaussuhde mutta ei kaverisuhdekaan, mikä suhde se sitten on? Mitä jos kumppanista paljastuu tutustumisen myötä piirteitä joita on vaikea sulattaa? Minkä voi hyväksyä ja mitä ei?” Saattaa olla että Nelosen tuottaja on haukannut suuremman palan kakkua, mitä pystyy nielemään. Joka tapauksessa odotan tätä sarjaa innolla, kauhun sekaisin tuntein,entä sinä?!

Terveisin, One Woman