Iho muistaa ensimmäisenkin kosketuksen. Samaan tahtiin hengittäen katsomme toisiamme vieläkin. Tunnen läheisyytesi, vaikka en näe sinua. Samaan aikaan sanotut sanat saavat meidät nauramaan. Olemme tulleet osaksi toisiamme. Sallimme virheitä, emmekä odota täydellisyyttä. Tiedän liikkeistäsi, hengityksestäsi, katseestasi jo ajatuksesi. Ja sinä minun. Päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia ja jo vuosikymmeniä olemme kasvaneet toisiimme. Emme roiku toisissamme vaan hakeudumme toistemme syliin, uniin ja ajatuksiin, vaikka arki välillä onkin harmaata, loskaista ja tunkkaista. Aurinko on kuitenkin sisällämme. Onnellinen liitto, voisi joku sanoa. Minulle tämä on elämää, joka vie eteen päin.

Aamu, ei kiirettä mihinkään.

Aurinko hiipii vähitellen esiin.

Maitokahvi, aamun lehti, ruisleipä ja tuoremehu.

Hetki ennen muiden heräämistä, onnellisina niistä muista ja tästä hetkestä.

Pihalta kuuluu linnun laulua.

Ikkunasta tuleva viileys saa ihon kananlihalle ja olen onnellinen villasukistani.

Maailma on juuri nyt ja tässä täydellinen.