Jos olet ollut haluamattasi jo vuosia yksinäsi, saaden kenties kymmeniä (tai satoja) torjuntoja romanttiselta kohderyhmältäsi, kyllä, vika on sinussa.Et ole tarpeeksi viehättävä. Sinusta on tullut outo. Teini-ikä ei oikeastaan loppunut koskaan tai se pulpahti takaisin esiin kaikkine epävarmuuksineen. Muut kertovat sinulle p*skapuheita kuten ”rakasta itseäsi”. Kuka parisuhteessa oleva henkilö todella ”rakastaa itseään” ja miten sitä mitataan? Pärjäisivätkö suhteesta toiseen hyppäävät ihmiset omien p*skapuheidensa kanssa jos alkaisivat äkisti jäädä ilman romanttissosiaalista hyväksyntää? Harva vapaaehtoisesti elelee yksinään samalla kun suuri osa muusta maailmasta odottaa kärsivällisesti vessavuoroa omassa kodissaan.
Ei se ole mikään taikaluoti se parisuhde, mutta jos jäät vuosikausiksi ilman sinä kyllä muutut johonkin suuntaan.Vanhemmalla iällä jäljellä on enää vahingon minimointi, ei niinkään (olemattomien) voittojen maksimointi.
Eli jos olet jo lähellä ”kultaisia vuosia” on parasta lopettaa suhteen hakeminen. Tähän on oikeastaan yksi aika hyvä keino: lopeta ei-välttämättömän katsekontaktin luominen. Monet joutuvat harjoittelemaan tätä, koska kyseessä on ymmärrettävä alkukantainen reaktio. Katsekontakti on kuitenkin aina pyyntö. Ne pienet arvokkuuden rippeet mitä peräkammarin pojilla ja vanhoillapiioilla vielä on katoavat välittömästi tällaisen katsekontaktin luotuasi. Sinua ei kaipaa kukaan, koska et ole tarpeeksi viehättävä ja/tai nuori. Ei siksi että olisit jotenkin sulkeutunut ja epäsosiaalinen. Älä usko itseapukirjojen p*skapuheita opetellusta karismasta. Karisma = riittävän hyvä ulkokuori + sopiva ikä.
