Laihduttaminen – joka tytön lempiharrastus
En tiedä onko lähipiirissäni menossa tällä hetkellä jokin laihdutusbuumi potenssiin neljä, sillä tuntuu, että kaikki puhuvat laihduttamisesta. Minä en ole raskauden aikana uhrannut ajatustakaan laihduttamiselle, vaan päinvastoin olen innoissani koko ajan kasvavasta vatsastani. Ympärillä tapahtuva laihduttaminen ahdistaa, sillä toivoisin läheisteni rauhoittuvan ja nauttivan elämästään. Koska he ovat kauniita ja hyviä juuri sellaisina. Esimerkkejä tuttavapiirin laihdutustavoista ja motivaattoreista:
– pikkujouluiksi 3 kiloa pois. Toki ihan motivoiva, mutta jos pikkujoulut on lauantaina ja tämän päätöksen tekee maanantaina, niin uskallan epäillä, ettei tule onnistumaan.
– jos painan alle x kiloa, niin ostan itselleni kameran, sillä olen pitkään ollut kiinnostunut valokuvauksesta. Jos olet pitkään ollut kiinnostunut valokuvauksesta, niin mikset vain osta kameraa? Miksi siihen pitää liittää laihduttaminen…
– sitten kun painan alle x kiloa, niin mieheni on luvannut viedä minut kaupunkiin avattuun uuteen fine dining ravintolaan, johon olen pitkään halunnut mennä. Jälleen, miksi ette vain mene jos olet pitkään halunnut mennä. Miksi siihen pitää liittää laihduttaminen…
– syö mahdollisimman vähän. Kävin keväällä ystäväni kanssa lenkillä noin kello 14.00 ja hän kertoi koko päivänä syöneen vain yhden eineslihapullan. Hirveen terveellinen tapa.
– fitnessruokavalio, superdieetti, ph-dieetti…. Kieltäytyminen kaikesta, oli sitten joulu, juhannus, syntymäpäivät tai mikä vaan. Sitten sen muutaman viikon dieetin aikana kerätään jo listaa niistä herkuista, joita aikoo dieetin jälkeisenä ”mättöviikonloppuna” syödä.
– ikuisuuslaihduttajat, jotka kesät talvet joko voivottelevat joko sitä, että nyt on taas vaan tullut kaksi kiloa tai sitten kertovat innoissaan kuinka nyt on heti kepeämpi olo kun on pari kiloa lähtenyt. Paino pysyy keskiarvoisesti samana koko ajan.
– ne, joilla paino on elämisen esteenä. Sitten kun olen laihtunut 10 kiloa, menen ostamaan itselleni uudet hienot vaatteet, otan itsestäni hyvän kuvan, jonka laitan nettitreffi sivustolle ja alan tosissani etsimään kumppania, jota olen jo vuosia kaivannut, muttei tämmöinen lihava nyt…
Jokainen tyylillään, mutta onks pakko koko ajan laihduttaa?
Ehkä aihe ahdistaa nyt niin paljon, sillä itse iloitsen siitä, että maha kasvaa ja katson huomattavasti pienempivatsaisia tuttaviani, jotka ovat ahdistuneita vartaloistaan.
Onko vain laiha ihminen kaunis? Onko pikkujoulut kiinni siitä kolmesta kilosta? Ja vasta sitten kun on saavuttanut jonkun tietyn kilomäärän, voi hankkia itselleen jotakin kauan toivomaansa.
Tällä kirjoituksella ei oikein ole muuta pointtia, kuin että minut tekee surulliseksi se, että paino ja ulkonäkö määrittää ihmisten arvon, kauneuden ja onnistumisen.