Superihmisistä

Niin sitä vaan, että keitä ne ihmiset ovat, jotka pystyvät jotenkin kaikkeen?

Seuraavat muotia, musiikkia, politiikkaa, uutisia ja muita ajankohtaisia asioita. Leipovat ja laittavat ruokaa, sekä pitävät kodin, auton ja pihan siistinä. Pitävät säännöllisesti yhteyttä perheeseen, sukuun ja ystäviin. Käyvät puolison kanssa treffeillä, eivätkä unohda koskettaa ja kehua toista päivittäin. Lukevat, katsovat elokuvia, seuraavat sarjoja, sisustavat, matkustavat ja kutovat. Syövät terveellisesti ja pitävät oman ulkonäkönsä huoliteltuna. Käyvät säännöllisesti hammashoidossa, parturissa ja puntarilla. Tekevät vapaaehtoistyötä, kirjoittavat blogia, ulkoilevat ja jumppaavat. Käyvät lasten kanssa kerhoissa, muskareissa ja muissa harrastuksissa. Pitävät huolen, että lapsella on kynnet leikattuna, vaippoja varastossa ja kaapissa sopivan kokoisia kauden vaatteita. Muistavat merkkipäivät ja ovat jo kauan aikaa sitten hankkineet lahjoja kaappiin, kun vastaan on tullut ”juuri sen kaverin tyylinen juttu”. Kesäisin istuvat piknikillä ja talvisin viettävät kaakaonhuuruisia hetkiä pulkkamäessä. Niin ja käyvät ehkä vielä 40 tuntia (plus matkat) viikossa töissä. Hymyssä suin. Maanantaisinkin. Ja nukkuvat silti 8 tuntia yössä.

Siis voiko toi kaikki mahtua yhteen ihmiseen? 

Minä olen vauvan kanssa kotona ja minulla on siis tavallaan 8 tuntia päivässä enemmän aikaa edes sivusilmällä/-korvalla/-ajatuksella keskittyä muuhun kuin työhön. Ei toivoakaan. Ehkei tarvitsekaan. Ei mulla muuta.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 🙂

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan vanhemmuus
Kommentit (3)
  1. Itselleni oli tosi tärkeä oivallus tajuta, että elämän lopuksi ei järjestetä mitään palkintojen jakoa, jossa nuo superihmiset saisivat enemmän pisteitä. Eli vaikka välillä olen onnistunut tsemppaamaan ja puristamaan enemmän ja ajatellut, että jes, olenhan ihan hyvä ihminen, olen sit tajunnut, että samapa tuo, ei siitä palkintoa saa. 🙂

  2. Olen kanssa ihmetellyt, että kuka pystyy kaikkeen tuohon palamatta loppuun? Itse yritin ja jossain kohtaa oli todettava, että ketut vaatteiden silityksestä ja viis siitä jos lapset joskus saa valmisruokaa! Silti ei ole aikaa parisuhteessa viikottaisille treffeille (ei edes kerran kuussa) ja olo on jyrän alle jäänyt. Itse en ainakaan ole yli-ihminen. 😀

    1. Niinpä! Pakko vaan koittaa valita itselleen ne tärkeimmät ja rankata raa’asti ulos osa. Nyt kun on kotona niin huomaa, että kodin siisteysvaatimustaso on noussut. Ei vaan jaksa katsoa sotkuista kotia päivät pitkät. Valitettavasti on ruhtinaallisesti aikaa myös sotkea täällä joka päivä! 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *