Kalifornialaistuva tukka
Varsin tapahtumaköyhän sairasteluviikon ainoita valonpilkahduksia on tähän mennessä ollut eilinen kampaamokäynti. Olen aina ollut laiska kampaamopalveluiden käyttäjä ja hiukseni ovat saaneet kasvaa melkolailla rauhassa ilman hienoja leikkauksia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Värjäsin tukkani mustaksi pääsääntöisesti itse aina teini-ikäisestä 27-vuotiaaksi saakka ja ajattelin aina, että vaihdan väriä vasta, kun keksivät jotain tummempaa. Satunnaisesti kokeilin tukkaani värejä aina pinkistä vihreään kuitulisäkkeiden muodossa, mutta palasin lopulta aina takaisin mustaan. Liekö sitten Kalifornia tehnyt tehtävänsä tai lähitulevaisuudessa häämöttävät kolmekymppiset, mutta tukkani on alkanut vaaleta vähitellen ja eilen siitä tuli minun mittapuullani jo todella vaalea.
Ex-mustatukkainen
Ei tukkani toki vieläkään vaalea ole. Se on vain omaa sävyäni vaaleampi. Oma hiusvärini on tummanruskea, johon vaalennetut suortuvat mukavasti sekoittuvat. Toisin sanoen, tukassani on nyt liukuvärjäys, joka on päältä vaalea ja tummenee kohti latvoja. Tykkään kovasti siitä, ettei tukkani ole kokonaan valkaistu ”bimbo-tukka”, kuten kampaajani asian kauniisti ilmaisee.
Hiukset päältä
Kampaajani Leslie on osoittautunut kerrassaan loistavaksi löydöksi. Hän on erikoistunut hiusten vaalennuksiin (yllätys, yllätys, niitä tehdään täällä aika paljon…) ja osaa lukea ajatukseni siitä mitä haluan hiuksilleni tehtävän. Hänen Blonde Girl Studiolla vierailu on myös terapeuttista – kaikki ne ihanat tuoksut ja hänen tarttuva positiivisuutensa saavat hyvälle tuulelle. Hän on myös yksi niistä ihmisistä, jotka ymmärtävät omituista aksenttiani ongelmitta.
Hyvä kampaaja tekee folioista irokeesin, tarjoaa teetä, sympatiaa
sekä suklaata ja koristelee studionsa hirvenpäällä
Olen haaveillut jonkin aikaa lyhyistä hiuksista. Se tosin vaatisi aika paljon enemmän vaivannäköä enkä voisi enää treeneihin mennessä nopeasti pyöräyttää tukkaani poninhännälle tai letille. Pitkien hiusten toinen hyvä puoli on, että saan niiden avulla piilotettu ei-niin-naiselliset hartiat tarpeen vaatiessa. Ehkä siis pidän hiukseni pitkänä ainakin toistaiseksi, vaikka kampaajani sanoikin, että edestä pitkä ja takaa lyhyt leikkaus minulle sopisi.
Hiukset sivusta. Tummat latvat ovat omaa, luonnollista väriäni
Näillä eväillä siirryn viikonlopun viettoon ja odottelemaan lopullista parantumista flunssasta. Tänään olo on ollut jo paljon parempi, joten ehkä sunnuntaina pääsisi jo salille? Hyvää viikonloppua!