Kun rahalla saisi onnea

Käsi pystyyn, moniko teistä on ajatellut ettei rahalla saisi onnea? Ja moniko teistä käsi pystyssä olevista on sanonut tuon ollessaan tilin saldo miinuksella tai juuri ja juuri siedettävän rajoissa? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Olen itsekin ajatellut niin, monta kertaa. Kuin lohduttaen itseäni siltä faktalta, ettei ole vara hankkia sitä tai tätä. Ei se raha minusta yhtään onnellisempaa tekisi. Menenkin tästä ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta, se ei maksa mitään. Ollaanpa kuitenkin hetki ihan rehellisiä. Laitetaan syrjään kaikki turhat tunteet, ahneus, kateus sekä näyttämisen halu ja otetaan se kuuluisa järki käteen. 

Selvää on, ettei raha tee kenestäkään automaattisesti onnellista eikä raha itsessään vaikuta vielä mihinkään. Mutta kuitenkin oikeita tekoja ja valintoja tekemällä, voi mammonan muuttaa joksikin, joka tekee onnelliseksi. Jostain syystä meillä ihmisillä on vain tapana ajatella, ettei rahalla ostettu onni ole todellista ja että todellista onnea tuovat vain ne asiat, joilla ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kuitenkin meillä jokaisella on unelmia, joiden toteutuminen vaatisi rahaa. Aivan kuten vaikkapa kolmen kuukauden reppumatka. Kun olet säästänyt tarpeeksi, olet kykenevä toteuttamaan unelman, joka sinut tekee onnelliseksi. Tadaa, maksoit juuri onnesta!

Tämäkin maisema teki onnelliseksi.
Mutta ei senkään näkeminen ilmaista ollut.

Tänään minä ajattelin, että jos minulla olisi rahaa, lennättäisin koko perheeni tänne Kaliforniaan nauttimaan hetkeksi auringosta kanssani. Veisin heidät katsomaan vuoria ja sitten merta.

Kyllä. Saisin rahalla onnea. Saisin perheeni tänne luokseni. Miten se ei muka olisi aitoa onnea?