Hyvää yötä ja kauheita unia

Pitkä päivä takana. On aika kömpiä vällyjen väliin, henkäistä syvään, napsauttaa yöpöydän valo pois päältä ja antaa mielen vaipua ensin horrokseen ja lopulta rentouttavaan, syvään uneen. No, unen näin. Viime aikaiset uneni ovat nimittäin olleet kaikkea muuta, kuin rentouttavia.

Olen kai sen verran hyperaktiivinen, etten juuri koskaan nuku niin sikeästi, ettenkö näkisi unia. Kun uneni normaalisti ovat melko harmittomia, on sisäinen viihdekeskukseni tarjoillut viime aikoina yön pimeille tunneille kauhuelokuvaa ja jännitysnäytelmää toisensa perään. Vaikka ei jännäreiden aiheet todellisesta elämästä kesken loppuisikaan, pyörivät painajaiseni muutaman saman teeman ympärillä, vuodesta toiseen.

Nukkumatti. Tuo torahampainen pikkuystävä.
 

Koulu
Että on täytynyt olla koulunkäynnin traumaattinen kokemus lapselle, kun vielä kolmekymppisenäkin näkee painajaisia myöhästymisestä, tekemättömistä läksyistä, oikean luokan löytämisestä ja pistokokeista. Tämä aihe on ehdottomasti yleisin kaikista näkemistäni painajaisista. Yllättävää kyllä, en oikeastaan koskaan näe painajaisia työstäni, mutta peruskoulusta sitten senkin edestä. Ehken koskaan työelämässä ole ollut niin stressaantunut, kuin kertotauluja päntätessäni?

Örkkien hyökkäys
Tämä painajainen etenee aina samalla tavalla. Olen syntymäkodissani, vanhassa kansakoulussa, johon milloin mitkäkin otukset pyrkivät sisälle. Vastuksina näissä unissa ovat olleet mm. zombit, ufomiehet, peltomiehet heinähankojen kanssa, murhamiehet, näkymättömät oliot, ihmissudet, vampyyrit, karhut… lista on pitkä. Ehkä huvittavin hyökkääjistä oli viime joulun alla hirmustuneiden enkelikellojen armeija. Kyllä, niiden kynttilöiden liekistä pyörivien joulukoristeiden armeija. Nämä unet päättyvät aina ilmiömäiseen pakoon talon ullakolta tai puukellarin luukusta. Mutta se unessa juokseminen, miten se voi olla niin vaikeaa?

Ex
Tuosta elämäni pahimmasta virheestä näen painajaisia onneksi enää melko harvakseltaan. Nämä painajaiset ovat äärettömän raskaita ja niiden käsittelyyn menee yleensä koko seuraava päivä. Vaikka unet ovatkin muuttaneet muotoaan vuosien varrella ja päättyvät aina siihen, kuinka jätän hänet uudelleen ja uudelleen ja onnistun lähtemään, jää niistä silti kurja olo pitkäksi aikaa. 

Parisuhdekriisi
Ah, unessa syttyvät perheriidat tuntuvat niin todellisilta! Vielä herätessäkin on usein sellainen olo, kuin oltaisiin oikeasti riidelty ja eroamassa. Toisinaan pitää oikein istua hetki sängyllä ja selvitellä päätään, että hei, se oli vain unta, ei minun tavaroita ole oikeasti kärrätty tien varteen. Kun toinen sitten unenpöpperössä ottaa kainaloon, on olo täysin absurdi.

Yllätysraskaus
Kyllä, yllätysraskaus sen todellisessa merkityksessä. Näen melko usein unia, joissa yht’äkkiä huomaan olevani viimeisilläni raskaana ja ihmettelen kovasti, kuinka en huomannut sitä aiemmin. Parhaiten mieleen on jäänyt uni, jossa olin käymässä Suomessa ja ihan yllättäen synnytin. Soitin miehelle rapakon taakse, että meillä on nyt muuten tällainen vauva ja käytkö ostamassa sängyn, jotain vaatteita, vaippoja ja turvakaukalon autoon, että voit sitten hakea meidät kentältä. Niin ja voinhan minä lentää parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin, voinhan? Oli muuten ehkä stressaavin uni ikinä!

 

Tämän hetkisistä runsaista painajaisista ja muutoin stressaavista unista syytän kyllä allergialääkettä tai L-arginiinia. Muistan kyllä lukeneeni jostain, että arginiini aiheuttaisi eroottisia unia, mutta kyllä näistä unikuvista on seksi kaukana. Siis jopa noista yllätysraskaus-unista, joissa raskaus on niin yllättävä, ettei unessa ole ollut edes tilaan johtanutta seksiä.

Mistä te näette painajaisia? Pyöriikö sisäisessä kauhuelokuvateatterissa aina sama näytös vai vaihtelevatko aiheet?