Urheilevan naisen jalkahuollon tärkeydestä
Tiedättekö sen tunteen, kun jalkapohjat ja varpaat ovat niin hurjassa kunnossa, että ne on pakko huoltaa ensin itse ennen kuin ilkeää mennä pedikyyriin? Jotenkin se säännöllinen jalkojen puunaaminen on omalla kohdalla taas viime aikoina jäänyt siihen pikaiseen lakkaamiseen ja kynsienleikkuuseen, vaikka erityisesti meille paljon juokseville tai muuten liikkuville naisille varpaiden ja jalkapohjien perusteellisempi hoito olisi oikeasti melko tärkeää.
Pienellä panostuksella voi paljon urheilevankin naisen varpaat pysyä ihan nättinä.
Asiahan on nimittäin niin, että kun jalat muhivat joka päivä lenkkareissa ja niillä juostaan, kyykätään, pyöräillään, tanssitaan ja jumpataan monta kertaa viikossa, niin aika nopeasti ne jalkapohjat ja varpaat kadottavat viimeisetkin naisellisuuden rippeensä. Repsottavat nahanriekaleet, kovettumat, rakot ja irronneet varpaankynnet ovat kuin suoraa pahimmasta zombi-elokuvasta ja aiheuttavat perheen pienimmille painajaisia. Kaikki jalkahoitojen laiminlyönnin seuraukset eivät kuitenkaan ole pelkästään esteettisiä. Kun muutama vuosi sitten juoksin paljon, unohdin varpaankynsien leikkauksen sillä seurauksella, että loppukesästä olin kolmea varpaankynttä köyhempi (= 3 x auts!). Kovettumista taas seuraa helposti kivuliaita rakkoja kovettuman alle, jotka taas poikivat lisää kovettumia ja lisää rakkoja ja katastrofi on valmis.
Nyt kun omat juoksulenkkini ovat lisääntyneet, päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni jalkojen kunnostuksen ja kunnossapidon suhteen. Annettuani varpaille pikaisen ensiavun, suunnistin lähiostarin kauneushoitolaan pedikyyriin. Nämä jalkahoidot ovat tässä maassa sen verran halpaa lystiä, että otin hoitoni kaikilla lisämausteilla: kovettumien rapsutuksella, säärien kuorinnalla, viilentävällä naamiolla sekä jalkapohjien ja säärien hieronnalla. Eikä tässä vielä kaikki – hoidon ajan istuskelin puoliunessa hierovassa tuolissa ja lakkojen kuivumista odotellessa ostin vitosella itselleni hartiahieronnan. Lopputuloksena varpaista tuli niin söpöt, ettei niillä raaskisi juosta enää metriäkään etteivät vaan kuluisi. Ooh, minä niin kuljen avokkaissa koko loppuelämän!
”Kyllä näistä vielä ihan näyttelykelpoiset saadaan”, lupaili hoitaja.
”… mitä sä oikein olet tehnyt näillä jaloilla?”, kysyi hoitaja pohkeiden kireyttä ihmetellen.
Jottei joka viikko tarvisi ravata pedikyyrissä, teen muutamia nopeita hoitotoimenpiteitä myös kotona. Kynsiä trimmailen joka viikko ja juoksulenkkien jälkeen hemmottelen jalkoja ensin virkistävällä, ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa hoitavalla voiteella. Hankin myös erityisen kovettumien hoitoon tarkoitetun voidepuikon, joka pehmentää jo olemassa olevia kovettumia ja estää uusien syntymisen. Tällä tavalla kylpyhuoneessa odottavalla jalkojen hiontakivellä on loppupeleissä aika vähän hommia. Ja oikeasti, tuo voiteiden levittäminen jalkoihin ottaa ehkä kaksi minuuttia päivästä ja saa jalkapohjat ja varpaat voimaan paljon paremmin.
Bioregenan hoitava ja virkistävä jalkavoide.
Kovettumille kyytiä Earth Therapeuticsin voidepuikolla.
Pitäkäähän te muutkin varpaistanne ja jalkapohjistanne huolta, myös syksyllä ja talvella. Ovat sitten heti valmiina sandaaleihin, kun kevään ensimmäiset lämpimät säteet kurkistaa pilvenraosta.