Havaintoja Suomessa III
Vasta muutamia päiviä Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla oltuani, olen jo ehtinyt tehdä yhden jos toisenkin havainnon Suomesta sekä suomalaisuudesta ja todennut tämän tästä puoliääneen itsekseni, että ai näinkös tämä olikin.
Muun muassa seuraavat pikkujutut ovat viime päivinä pistäneet silmääni:
Naisten lyhyet hiukset
Jo lentokoneessa matkalla Tukholmasta Helsinkiin pistin merkille, että varsin monella keski-ikäisellä, ja nuoremmallakin naisella on lyhyet hiukset. Ja mitä pohjoisemmaksi ja syvemmälle Suomeen olen matkannut, sitä yleisemmäksi lyhyt tukka on naisilla käynyt.
VR:n hinnat
Lentomatkustamisesta puheenollen, ei tarvinut montaa kertaa miettiä, että lentäisinkö Helsingistä Kajaaniin vai matkaisinko samoille leveyspiireille junalla. Jos lentomatka ja junamatka maksavat saman verran, mutta lentäen on perillä viisi tuntia aiemmin, on valinta aika selvä.
Puheliaisuus
On kyllä ihan höpöhöpö-puhetta, etteikö suomalaiset muka saisi suutaan auki. Olen viritellyt tuntemattomien ihmisten kanssa keskustelua niin kaupassa kuin huoltoasemallakin ja vieläpä ihan hyvällä menestyksellä.
Hyttyset
Kyllähän minä muistin, että etenkin kotikonnuilla metsän keskellä olisi hyttysiä, mutta että näin paljon! Pikainen kuvaussessio aamutuimaan ulkosalla ilman hyttysmyrkkyä johti kymmeniin hyttysenpistoihin viidessä minuutissa. Lenkillä taas ei voi hidastaa vauhtia alle 10 km/h, tai hyttyset, mäkäräiset ja paarmat syövät hetkessä elävältä. Kesän trendikkäin tuoksu onkin OFF.
Ovet avautuvat väärään suuntaan
Kun on viisi vuotta totutettu siihen, että kaikki ovet aukeavat sisäänpäin, on minulla ollut Suomessa melkoisia vaikeuksia kulkea ovista. Erityisen hankalaksi paikaksi ovat osoittautuneet julkiset vessat, joihin yritän aina rymistellä sisään työntämällä ovia sisäänpäin.
Vesijohtovesi
En voi kylliksi hehkuttaa sitä, kuinka ihanaa on juoda vettä suoraan hanasta eikä se maistu eikä haise miltään, ainakaan täällä maalla. Ja kuinka pehmeä tukasta tulee, kun sen pesee suomalaisella vedellä!
Vihanneksien ja hedelmien punnitseminen
Jep, minä olen juuri se törppö, jonka takia kassajono jumiutuu, koska olen taas kerran unohtanut punnita tomaatit ja kurkut valmiiksi vihannesosastolla.
Suomimusiikki
Nyt ihan oikeasti. Mikä tätä suomimusiikkia oikein vaivaa? On melkolailla sama onko kappaleen sanoma iloinen vai surullinen, on sävel aina melankolinen ja saa biisin kuulostamaan lähinnä hautajaisvirreltä. Ja sitten nämä juomalaulut, joissa juodaan, remutaan, rellestetään ja juodaan lisää. Ei me hei näin synkkiä olla!
Ahtaat parkkihallit
Voi ahdistus, kuinka vähän tilaa Oulun Stockmannin parkkihallissa oli ruuvata autoa parkkiin. Ahtaat ajoväylät, typeriä tolppia ripoteltuna sinne tänne ja naurettavan kapeat parkkiruudut. Okei, ehkä tässä tulee esille se ero, kun on ajanut Suomen sijaan ajokortin Yhdysvalloissa eikä liian pieniin väleihin parkkeeraamista ole tarvinut harjoitella. Mutta silti. Ahdistava, ahdistava kokemus.
Nopeusrajoitukset
Kaasujalkani on Yhdysvalloissa muuttunut melkoisen raskaaksi eikä se millään meinaa kevetä suomalaisiin lähiönopeuksiin sopivaksi. Toivottavasti kuitenkin opin ennen kuin joudun esittelemään Kalifornian lisenssiäni paikalliselle miliisille.
Tienviitat
Kuulun GPS-laitteita vastustaviin ihmisiin ja katson mieluitenkin koordinaatit etukäteen Google mapsista ja suunnistan sen jälkeen perille kadunnimien perusteella. Oulun keskustan laitamilla tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä kaikissa tienviitoissa luki kadunnimien sijaan paikka, jonne kyseinen tie vie. Pelkkä KESKUSTA 2 -kyltti yksin ei paljon lämmitä jos ei ole keskustaan matkalla.
Kurkkaa viime vuosien havainnot täältä ja täältä.