Kun fitneksestä tuli kirosana
Kaikkihan sen näkee. Lyhythihainen paita paljastaa armottomasti suonikkaat ja lihasta muotoutuneet käsivarret. Rusketus pistää silmään kalpean kansan keskuudessa kaupan siinä hyllyvälissä, jossa myydään kanaa tukkupakkauksissa. Tuo on nyt varmasti niitä.
Ilmiö nimeltä fitness kaikkine kylkiäisineen puhuttaa Suomessa kiivaammin kuin koskaan aiemmin. Minä itse olen Yhdysvalloissa asuvana ollut koko kohusta puolitietämätön, kunnes Punakynä avasi sanallisen arkkunsa täällä Lilyssä ja heti perään niin tiiti kuin Saara Sarvaskin kertoivat asiasta oman näkemyksensä palstallaan. Pienellä googletuksella ja keskustelupalstojen selailulla tajusin, että fitness on noussut yhdeksi ärsyttävimmistä harrastuksista, ikinä.
Mikä siinä sitten niin pirusti ärsyttää, että syödään kananrintaa, ollaan ruskeita ja lihaksikkaita, nostetaan rautaa ja pullistellaan peilin edessä? Hieroin aivonystyröitäni ja taisin keksiä parikin syytä.
No, koska fitness-harrastus näkyy päälle päin
Viimeistään kesähelteiden iskiessä päälle, paljastuu takkien alta lihaksikkaat käsivarret ja shortsinlahkeista pilkistävät pulleat reisilihakset. Monista muista harrastuksista poiketen fitness näkyy päälle päin, sillä sitä ei vaan tehdä kropalla, sitä tehdään kropalle.
Efekti on siis hieman sama, kuin yltä päältä Pradaan pukeutunut nainen kävelisi kadulla. Sen sijaan, että ihmiset katsoisivat, että onpas siitä tyylikäs daami, suurin osa kääntää tuhahtaen katseensa pois. Mikähän se tuokin kuvittelee olevansa? Jos herätät huomiota, olet ärsyttävä. Sulautuisitte tekin vaan tasapaksuun massaan niin kuin tavalliset ihmiset.
...ja koska eihän se fitness edes ole mitään urheilua
Niin, eihän lajin harrastajista, saati kisamenestyksestä ikinä uutisoida lehtien urheiluosiossa vaan viihdesivuilla. Eli koko touhuhan on silkkaa viihdettä ja silmänruokaa peräkammarin pojille. Sitä paitsi, itsehän ne sanovat, että lihas kasvaa levossa! Mtä urheilua se sellainen lepääminen muka on? Eihän hiihtäjätkään treenaa sängynpohjalla. Ja oletko muka joskus nähnyt Marja-Liisa Kirvesniemeä bikinikuvissa, häh?
...ja kun sitä fitness-harrastusta toitotetaan joka tuutista
Fitness-ilmiön kanssa on käynyt vähän samalla tavalla, kuin kesähitille käy kesän mittaan. Alkuun kuulostaa tosi hyvältä, mutta loppukesästä sitä alkaa jo toivoa, että tulisi se talvi, jotta tämä helvetin renkutus loppuu.
Fitnestä syötetään nyt verkkokalvoille joka mediasta. Sporttilehdet ovat täynnä fitness-juttuja, TV:ssä pyörii Jutta ja kumppanit, joka toisen elintarvikkeen nimen eteen on ilmestynyt sana "fitness", Onnenpäivä-blogissakaan ei enää muuta kirjoiteta eivätkä pikkutytötkään halua olla enää missejä vaan kisakireitä fitness-kissoja. Fitness sitä, fitness tätä. Odotahan vaan CrossFit, sama käy sinullekin.
...ja sitä fitnestä tyrkytetään kaikille
Oletko joskus jättänyt avaamatta oven jehovantodistajalle? On ihan ok, että puuhaavat keskenään mitä puuhaavat, mutta onko pakko tyrkyttää omia katsomuksiaan niille, joita ei kiinnosta? Ja se lehdykän pudottaminen postiluukusta ei ainakaan auta asiaa. Päinvastoin. Sinä päivänä, kun tunnen Vartiotornin kutsuhuudon syvällä sielussani, tulen itse pyytämään herätystä. Sama juttu fitness-elämäntavan kanssa. Kyllä ihmiset itse tulevat kysymään neuvoja takamuksensa kiristämiseksi, kunhan tuntevat sen tarpeeksi roikkuvan.
...ja sitä paitsi fitness-harrastajathan ovat itseään täynnä ja muutenkin tympeitä
No onhan ne, ihan kauheita natseja! Kaikissa tosi-TV-sarjoissakin valmentajat haukkuu kilpailijoita läskeiksi ja laiskoiksi ja rankaisevat näitä kymmenillä ja taas kymmenillä punnerruksilla samalla, kun itse keskittyvät täydellisen vartalonsa peilailuun. Ja mitä televisiossa näytetään, on 100 % totta.
Ärsyttävä lajiharrastaja kävi tänäänkin salilla ärsyttävän lyhyissä shortseissa.
Voi apua. Nyt löin kyllä itseäni verbaalisesti päähän sen verran pahasti, etten enää tiedä haluanko sanoa, että olen fitness-harrastaja. Se kun alkoi juuri kuulostamaan tosi pahalta ja syntiseltä. Äh, sovitaanko, että käyn vaan vähän salilla?
Kommentit
Kyllähän me vaan ollaan superärsyttävää porukkaa! Paras poistua salin perälle nostelemaan kahden kilon painoja :)
Käy "vaan" salilla, se ärsyttää vähemmän. Jossain vaiheessa minäkin aloin käydä vaan "jumpalla" kun tuntui, että ihmiset ärsyyntyivät jos sanoi käyvänsä vaikka combatissa tai pumpissa.
Ärsyttävien fitness-harrastajien pitäisi kulkea löysissä vaatteissa kesättalvet kuten muidenkin tavallisten ihmisten. Ihan niinkuin kunnon suomalaisen lottovoittajankin pitää käydä töissä :D
Ei fitneksessä varmasti itsessään mitään pahaa olekkaan, mutta tosiaan se joka paikkaan tunkevuus alkaa häiritä. "Ei-liikuntablogien" kommenttiboksit täyttyy PRODEE!!RAHKAA!!HERAA!!-huutajista, eikä kommentoija välttämättä itsekkään tiedä, mitä huutaa, kunhan huutaa. Siis näitä, MITÄ ONKO SULLA HIILAREITA PALKKARISSA HYI ja kai nyt tajuat, ettei brunssit kuulu terveelliseen elämään!!
Samaan aikaan uusia blogeja nousee kuin sieniä sateella teemalla "aloitin tänään salilla ja aion bikinifitnesskisoihin vuoden sisällä".Onhan näissä iso osa sellaisia, jotka ihan oikeasti vetää sitten takapuoli ruvella reeniä ja hankkii valmentajan auttamaan, mutta ärsyttävä osa myös näitä "minä itse meiltä", jotka usein myös päätyy kaikista eniten lähinnä pätemään muille siitä, kuinka pullamössöelämää nämä elävät.
Siis tässä tilanteessa olisi tilausta pikaruokaketjulle, jotka tarjoaisi grillattua broiskufileetä ja höyrytettyä parsakaalia, ehkä rohkeimmille raejuuston kera tarjoiltuna! Koska aika moni taitaa painiskella kaupungilla kauhuissaan, jos pitäisi syödä eikä ole mitään mukana (=minä viimeksi keskiviikkona).
Että siis kaikkiaan seilataan taas sellaisessa ääripäässä, että tuskin se on pysyväistila kaikille. Hyvin vähän on kuitenkaan puhetta näistä julkisista salaisuuksista, kuten pahasti häiriintyneet aineenvaihdunnat häiriöineen, mm. ikuinen riesa kilpirauhasesta. Koska onhan niitä.
Pakollisena loppukaneettina se, että kyllä, minun naisihanteeni on juuri tuollainen kroppa kuin sinulla nyt. Tietenkin, hehe.
Niin, ja tokihan liikunta- ja ruuantarkkailuinnostus tekee ihan hyvää tässä kauheaa vauhtia läskistyvässä maailmassa. Toivottavasti näistä tytöistä tulee niitä sporttimammoja, jotka vievät lapsiaan vapaa-ajalla oikeasti urheilemaan ja kapinoivat koululiikunnan lopettamista vastaan.
Vitsi sä olet huikeassa kunnossa! T: Olmi
Olen Lotan kanssa samaa mieltä siitä, että olet huikeassa kunnossa! Tai ainakin näytät olevan:D Eli oikein hyvältä näytät!
Postauksesi on varsin mielenkiintoinen. Yllätyin pahemman kerran, siitä että minua kiinnostaa ylpäätään aihe Fitness. En ymmärrä lajista hölkäsen pöläystä, mutta juttuasi oli kyllä ilo lukea.
Pystyn kuitenkin samaistumaan aiheeseen, ja omakohtaisten kokemusten pohjalta toteamaan, että kateudella on näppinsä pelissä aika pitkälti.
Ja voinko muka olla kadehtimatta tuollaista timmiä vartaloa, sädehtivää kauneutta ja ennen kaikkea tuota reippautta ja viitseliäisyyttä?
Nimim. Tupakoiva rupsahtanut kurppa, joka voi juhlamaskin laittaa tarvittaessa :D
Ihailen sitä itsekuria ja tahtoa, jota "fitness"-naisilta ja -miehiltä löytyy. On hienoa, että jotkut jaksavat puurtaa terveellisemmän elämän ja ulkonäön puolesta -- ja vielä nauttivatkin siitä, mokomat! ;)
En siis vastusta tätä ilmiötä millään tavalla. Ihmettelen kuitenkin hieman ja hiljaa omassa pienessä päässäni, että miksi tällä hetkellä niin monen (nuoren) naisen mielestä lihaksikas naisvartalo on se kaunein?? Omasta mielestäni kun naisen ei tarvitsisi näyttää niin miehekkäältä... Hm...
Lihaksikas ei mun päässä tarkoita kyllä suorilta miehekästä. Ja jotenkin näkisin että lihaksikas vartalo yhdistetään monasti terveelliseen (tai terveellisempään) elämäntapaan. Vähän sillai karusti oikaistuna että sitä voi olla joko anorektisen laiha, siiderivalas sohvalla tai sitten fitness. Oikeassa elämässä ehkä 95% ihmisistä osuu johonkin välimaastoon noiden kolmen option ohitse.
Viime päivinä tuntuu, että isoon osaan suomalaisten ongelmista tuntuu olevan yksi pohjasyy: kateus. (Ja joo, kateuskortti on vedetty esiin. Ne, jotka näkee tästä punaista, voi lopettaa lukemisen än-yy-tee, nyt.) Fitness-harrastajat herättää kateutta, koska eivät sulaudu ulkonäöltään massaan ja ovat todistaneet sen, että lihakset saa ihan oikeasti työllä eikä siihen tarvita rekkalastillista hormoneja. Sekös peruslaiskaa mattimeikäläistä korpeaa.
Toinen ärtymyksen syy saattaa olla tuo fitneksen näkyminen joka paikassa, mutta tämä on sellainen asia, josta ärsyyntymistä en oo koskaan ymmärtänyt. Ei kai kukaan oikeasti pakota katsomaan Juttaa ja puolen vuoden superdieettejä, lukemaan fitneksestä innostuneiden blogeja, ostamaan "fitness-ruokaa" tai selaamaan fitness-lehtiä?! Maailmassa on miljoona asiaa, jotka eivät kiinnosta mua tippaakaan, mutta en ala rääkymään niiden olemassa olosta ja vaatimaan niiden poistamista nythetivälittömästi.
Yhdyn yllä olevien mielipiteisiin siitä, että oot muuten ihan mielettömässä tikissä, well done and keep up the good work.
Itse uskon siihen että näitä kunto-ohjelmia ja blogeja tulee sen takia koska se on fakta että ihmisiä on sairaanloisen ylipainoisina ja lisää tulee kun lapsille syötetään kaikkea moskaa kehitysvaiheessa.
Hienoa jos tulee blogi painonpudotuksesta ja tavoitteena bikinifitnes vuoden päästä. Täytyy nostaa hattua ihmiselle jolla on niin paljon kunnianhimoa ja motivaatiota siihen. Itsestäni ei olisi. Sama asia kehonrakentajilla, itsestäni ei olisi niin tiukkaan ja kurinalaiseen treeniin.
Ehkä siitä on sitten tullut "kirosana" näiden ihmisten keskuudessa joilla ei riitä oma mentaliteetti niin tiukkaan oman kehon tarkkailuun ja siitä sitten tehdään kirosana KOSKA MINÄ EN OSAA NIIN EI SAISI KUKAAN MUKAAN! Kateus, itsensä huonommaksi tunteminen. Ymmärrän että sen täytyy olla tuskastuttavaa kun joka puolelta pommitetaan, mutta... Ei niitä pommitettaisi ellei jotai oltaisi huomattu olevan pielessä. Sietänee katsoa peiliin?
Ps. Hyvässä kunnossa olet ;) jatka kirosanan kantoa nokka pystyssä!
Fitness on urheilua, ja lihas on kaunista. Olen aina ollut sitä mieltä, että "fitness-mallit" tai urheilijat sekä muut urheilijat ovat paljon kauniimpia kuin itseään kiduttavat catwalk -mallit (tässä yleistys: osa on luonnostaan hoikkia).
Olen itse kilpaurheilija, ja minua henkilökohtaisesti ovat ehkä ihmetyttäneet fitness- ym. kehonmuokkauksen tavoitteet: tavoitteena on ulkoisesti näyttää mahdollisimman hyvältä rusketuksineen, vartalomaaleiniin, pikkupikku bikineineen ym. Lisäefekteillä huijataan slmää. Ja näistä paras sitten voittaa. Itse olen aina mieltänyt tavoitteet urheilussa hieman erilailla: halu mennä kovempaa, tehokkaammin, tehdä maaleja.. Mutta toisaalta, sekä edellisessä että fitnessurheilussa on kyse kai loppujen lopuksi itsensä voittamisesta sekä kovasta työstä? Ja kaikkien lajien ongelmana on dopingilla huijaaminen. Mutta ulkonäköpainotteinen tavoite on itselle tuntunut vieraalta.
Ruokatietoutta on hyvä lisätä, hevosenlihakohu on ehkä herättänyt ihmiset miettimään että einesruokia syömällä ei tiedä mitä sitä suuhunsa laittaa. Ajoittain myös herää kysymys siitä, mitä lihatiskilta saa. Ainakin laadun osalta, joten lihatiskitkin kannattaa valita huolella :)
Se mikä saa ihmisen voimaan hyvin, on hyväksi. Kaikille ei samat asiat sovi.
Mahtavat reidet sulla!
Mua ärsyttää, jos siis jokin ärsyttää, nimenomaan se tuputtaminen ja tyrkyttäminen. Voin tässä julkisesti ilmoittaa, että sinä päivänä, kun alat toistuvasti ja kieltäytymistä ymmärtämättä tyrkyttää mulle protskujauheita ja/tai edellisessä tekstissäsi mainitsemiasi pillereita ja pulvereita, niin mulla palaa hihat. Ihan niinkuin olisi palanut hihat mieheesi, jos olisi taannoin jatkanut vielä sitä salilla käymisen tuputtamista mun oman jutun korvikkeeksi. Sitä nyt ei vaan voi korvata ja ne kaksi ei ole mulle millään tasolla verrannollisia, koska mä en saa salista sitä samaa tunnetta, jonka sä siitä saat.
Musta on hienoa, että ihmiset löytää sen oman juttunsa, mutta jos mä eläisin sen mukaan, mitä mun kaverit pitää hyvänä ja hienona mä nukkuisin 10 tuntia päivässä, tekisin töitä 12 tuntia päivässä, treenaisin itseäni 2-4 tuntia päivässä ja koiriani yhteensä vähintään saman verran. Siivoamiseen, kokkaamiseen, kodinhoitoon ja sen sellaiseen pitäisi varmasti käyttää ainakin 1-2 tuntia päivässä, lisäksi askarteluun ja käsitöihin myös 1-2 tuntia. Sukulaisia, ystäviä ja tuttaviakin pitäisi tavata vähintään se tunti päivässä. Tässä vaiheessa vuorokaudesta on kulutettu 29-35 tuntia, jonka jälkeen onkin sitten aikaa itselle?
Ruokavaliosta sitten sen verran, että pois pitäisi karsia hiilarit, rasvat, gluteenit, punainen liha sekä kana ja kala ja kaikki muutkin eläimiin mitenkään liittyvät tuotteet. Mitä jäi jäljelle? Kasvikset? Mutta niissä on sitä hiilaria...
Mun puolesta kaikki saa tehdä sitä omaa juttuaan, kunhan mun ei tarvitse lähteä niihin innosta puhkuen täysillä mukaan. Mä voin syödä kasvisruokaa, jos kasvissyöjän kanssa yhdessä kokataan, ja mä voin lähteä salille fitness-harrastajan kanssa, kunhan mulle tarjotaan myös mahdollisuus olla näin tekemättä.
Edellisestä jäi vielä sanomatta, että vettä pitäisi juoda maksimissaan 1 litra, minimissään 1,5 litraa ja mielellään n. 3 litraa.
Ei muakaan fitness-harrastus ärsytä, enkä ole edes huomannut että se muitakaan juurikaan ärsyttäisi, tosin luen keskustelufoorumeista vain pakkotoistoa, joten se ehkä selittää :D
Se mikä varmaan ärsyttää, on se avulias neuvominen ihan kysymättä. Joskus mietin, että jos harrastaisinkin salitreenin sijaan vaikka animea, jakaisinko silti avuliaasti esim. toisten ihmisten leffablogeissa vinkkejä siitä, miten muut katsovat vääriä elokuvia ja miten leffankatselutapoja kannattaisi muuttaa, ja miten juurikin japanilaiset popcornit ovat ylivoimaisia leffankatselusnackejä. Tai jos joku ei tykkäisi animesta, kävisinkö sille omatoimisesti huutelemassa, että kantsis kuule sunkin aloittaa, tästä tulee hyvä mieli :D
Kivat rivinvaihdot. Ite tein.
Haha, joo oon huomannu, että porukkaa ärsyttää tää terveet elämän tavat -boomi! :D aivan ku se ois joiltais poies. Eräässä muoti-/lifestyle -blogissa, jota joskus selailen, kysyttiin ravintoneuvoja ruokapäiväkirjan kera, nyt kun kerran oli alkanut salilla käymään. Arviolta lautaselta oli päivän aikana kertynyt n. 45g proteiinia ja 10g kuitua ja puhdasta sokeria mielettömät määrät. Ehdotin, että lisäis proteiinia ja kuitua. Olin eka kommentoija ja sen jälkeen tuli muutama kymmentä jopa vihaista kommenttia siitä, kuinka heitä ärsyttää nää terveisintoilijat jotka vaan vetää sitä maitorahkaa eikä herkuttele.. Fitness trendissä on hyvänä puolena se että porukka innostuu urheilusta, mutta ilmeisesti on kääntynyt itseään vastaan ja nyt on muodostunu selkeet eirit puolesta ja vastaan!
Mahtava teksti, uskomaton kroppa!
Ärsyynnyin Punakynä-jutusta siksi, että se tuntui kohdistuvan liian laajasti koko fitness-urheiluun. Käyn toistuvasti täällä tietyillä palstoilla lukemassa juttuja ja saamassa motivaatiota omaan liikuntaan. Vaikken toivo fitness-urheilijan kehoa, niin tiettyyn rajaan saakka se on minusta kaunis. Jokaisen keho on jokaisen oma asia, noin niin kuin pääsääntöisesti (ammattini puolesta olen törkkimässä joskus omaa nokkaani muiden elintapoihin ja tavallaan siksi olisin iloinen, jos mikä tahansa motivoisi sohvaperunaa liikumaan edes vähän).
Sen sijaan se kohde, mihin teksti todennäköisesti (oletan) oli enemmän suunnattu, on liuta nuoria (naisia), jotka tyrkyttävät omaa elämäntapaa muille, kehuvat sillä että ovat syöneet tietyllä, tiukalla dieetillä (ja jossakin vaiheessa ei ole enää kyse terveydestä vaan sairaudesta ja sen ilmenemismuodoista) ja kirjataan jokainen jalan heilautus ylös kaikille nähtäväksi, vaikka ketään muuta ei kiinnosta. Päiväkirjamaisesti kirjoitettuja blogeja. Ei sillä, etteikö sellainen voisi joskus olla hyväkin, mutta ainakin omat teinipäiväkirjani täyttävät minut häpeällä, jos erehdyn katsomaan, mitä sitä on oikeastaan joskus ajatellut. Nykyminäni taitaisi todeta "enpä paljon".
Inhoan saarnaajia, niitä jotka ovat aina oikeassa ja kertovat sen muille, eivätkä anna avointa mahdollisuutta keskusteluun ja omiin tulkintoihin. Saatan valitettavasti syyllistyä siihen itse joskus. Riippumatta siitä, mitä se koskee, inhoan sitä tyyliä. Enkä lukisi sellaista blogiakaan. Pakkoko sitä on itseään silmään sormella tökkiä? (okei, joskus on, terveisin pieni masokisti)
Pakko lisätä, nyt kun klikkailin niitä linkkejä tuossa tekstissä. Pääasiassa vaikuttivat "järkeviltä" blogeilta, eivät teinihehkutuksilta.
Meni vähän pohja pois omalta kirjoitukselta.
Tässä kirjoituksessa oli musta aika tärkeitä pointteja liittyen fitness-trendiin: http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2013/02/metabolinen-tuho.html?spre...
Siis toisin sanoen se, että tosi kurinalainen fitness-meininki ei sovi kaikille ja sillä voi jopa saada aika pahaa tuhoa aikaiseksi. Itseäni kenenkään muiden harrastukset ei hetkauta, mutta ehkä vähän ihmettelen sitä, miksi jokainen sohvaperuna yhtäkkiä haluaa olla bikini-fitness-kisaaja. Kun eikö voisi aloittaa vähän maltillisemmin ja yrittää eka saada vaikka sen ylipainon pois ja edes jonkin verran urheilua kehiin. Ääripäästä toiseen jne.
Luulen siis että monia ärsyttää se, että melko äärimmäisestä liikunta- ja syömismuodosta on yhtäkkiä tullut se, jota tarjotaan ratkaisuksi jokaiselle pullanmussuttajalle, joka on tehnyt uudenvuodenlupauksen terveemmästä elämästä. (En siis sano, että kokeneet fitness-tyypit tarjoavat, ehkä jokin yleinen ilmapiiri vain kannustaa juuri nyt tällaiseen?)
Ja toinen ehkä ärsyttävä pointti on se, että fitnessissähän ei suinkaan kaikille ole kyse oikeasti terveistä ja tavoiteltavista elämäntavoista, vaan oikeutetusta syömishäiriöstä. (Nyt ei kenenkään fitness-harrastajan tartte vetää hernettä nenään - tietenkään en tarkoita juuri sinua saati tämän blogin kirjoittajaa, mutta turha kieltää, ettei tällaistakin meininkiä esiintyisi.)
Ehkä ärsyttää se, että kaikesta terveellisesti syömisestä ja salilla käynnistä on yllättäen tullut fitnessiä.. Eikö voi olla vain tavallista salilla käyntiä ja terveellisestä ruokavaliosta nauttimista?
Toinen syy ärsytykseen voi olla se, että fitness urheilun merkkipaalut ovat ns. omassa navassa "epäkäs erottuu nyt selkeämmin kuin koskaan" "rasvaprosenttini on enään huimat 12!!!" Viis siitä, että toinen juoksi juuri 100 metrillä kultaa..olympialaisissa!
Lisäksi fitness-ystävillä on tapana ylenkatsoa "tavallisten" pulliaisten liikuntaharrastukset.. Siinä vaiheessa, kun on itse kokeillut: seinäkiipeilyä, lattari-tansseja, hiihtoa, laskettelua, hot-yogaa.. Dumaa fitness-ystävä puolet näistä seuraavalla tavalla: "zumba, hell no bitch" :D Luulisi fitness-gurujenkin tiedostavan, että monipuolinen aerobinen liikunta on osa hyvää treeniä!
Mutta eikös se niin mene, että kun jostain asiasta/ harrastuksesta/ lajista tulee ihmiselle elämäntapa se herättää muissa monesti negatiivisia ajatuksia? Oli kyse sitten naisesta, joka lapsen saatuaan laittaa lapsen joka asiassa ykköseksi ja muusta ei enään puhutakkaan, fitness guru joka postailee rahkakuvia ja urheilusuorituksiaan faceen, animeharrastajat, epätoivoiset sinkut, kokoomuslaiset, työorientoituneet, feministit etc..
Minun puolesta saa olla fitnessiä niin paljon kun huvittaa, kunhan vain saan tehdä omat salitreenini rauhassa, ilman "et saa tuloksia noin" "onko sun ruokavaliossa jotain häikkää" "pitäis kyl vetää palauttavat ton jälkeen" "sun pitää vetää enemmän prodee"..
T: tavallinen saleilija, eri urheilulajien innokas kokeilija, tavallisella ruokavaliolla, jolle rahka on muutakin, kuin erinomainen proteiinin lähde! "Haittaaks se?" :)
Ehkä ärsyttää se, että kaikesta terveellisesti syömisestä ja salilla käynnistä on yllättäen tullut fitnessiä.. Eikö voi olla vain tavallista salilla käyntiä ja terveellisestä ruokavaliosta nauttimista?
Toinen syy ärsytykseen voi olla se, että fitness urheilun merkkipaalut ovat ns. omassa navassa "epäkäs erottuu nyt selkeämmin kuin koskaan" "rasvaprosenttini on enään huimat 12!!!" Viis siitä, että toinen juoksi juuri 100 metrillä kultaa..olympialaisissa!
Lisäksi fitness-ystävillä on tapana ylenkatsoa "tavallisten" pulliaisten liikuntaharrastukset.. Siinä vaiheessa, kun on itse kokeillut: seinäkiipeilyä, lattari-tansseja, hiihtoa, laskettelua, hot-yogaa.. Dumaa fitness-ystävä puolet näistä seuraavalla tavalla: "zumba, hell no bitch" :D Luulisi fitness-gurujenkin tiedostavan, että monipuolinen aerobinen liikunta on osa hyvää treeniä!
Mutta eikös se niin mene, että kun jostain asiasta/ harrastuksesta/ lajista tulee ihmiselle elämäntapa se herättää muissa monesti negatiivisia ajatuksia? Oli kyse sitten naisesta, joka lapsen saatuaan laittaa lapsen joka asiassa ykköseksi ja muusta ei enään puhutakkaan, fitness guru joka postailee rahkakuvia ja urheilusuorituksiaan faceen, animeharrastajat, epätoivoiset sinkut, kokoomuslaiset, työorientoituneet, feministit etc..
Minun puolesta saa olla fitnessiä niin paljon kun huvittaa, kunhan vain saan tehdä omat salitreenini rauhassa, ilman "et saa tuloksia noin" "onko sun ruokavaliossa jotain häikkää" "pitäis kyl vetää palauttavat ton jälkeen" "sun pitää vetää enemmän prodee"..
T: tavallinen saleilija, eri urheilulajien innokas kokeilija, tavallisella ruokavaliolla, jolle rahka on muutakin, kuin erinomainen proteiinin lähde! "Haittaaks se?" :)
Onko Bulli (Jutan dieetti sarjasta) teidän mielestä terveen näköinen?
Fitnessissä ärsyttää se, että sen "tervehenkisyydestä" toitotetaan kaikkialla, eikä kukaan puhu siitä, että monella fitness-kisaajalla sekoaa sekä pääkoppa että kroppa. Aineenvaihdunta menee sekaisin, kilpirauhasvaivat yms. ja suhde ruokaan on samalla tavalla häiriintynyt kuin vaikka anorektikoilla. Ei siis tietenkään kaikilla, mutta OSALLA. No musta tässä ei kyllä enää ole kyse mistään terveellisistä elämäntavoista, jos näin pääsee käymään. (A.Sinivaaralla selkeästi on blogin perusteella kuitenkin terve ja fiksu suhtautuminen touhuun.)
Sen sijaan että fitness tekee kaikki autuaaksi pitäisi siis enemmän muistuttaa siitä, että kyseessä on tosiaan aikamoisen extreme elämäntapa, johon kaikkien tavispulliaisten ei tosiaankaan tarvitse eikä ehkä edes kannata pyrkiä...
Jos "Bull" Mentulalta ohjelmassa kysyttaisiin muista lisaravinteista, tai miten hanen kaltaiseen kuntoon paasee, tulisi vastaus kuin cittarin tiskilta - kova treeni, terveellinen ruokavalio ja riittavasti unta, terveelliset elemantavat!!
Mulle tän postauksen aihe on ollut hyvinkin aiheellinen, koska olen saanut kuulla kysymyksiä ja kettuilija siitä että käyn tiiviiseen tahtiin salilla ja syön ruokavalion mukaan, ja kaikenlisäksi treenin jälkeen vetelen recoa naamariin. Moni on sitä mieltä että olen aloittanut salilla käymisen, koska se nyt on niin cool ja trendi juttu.
Olen siis miettinyt asiaa jo jonkin aikaa. Ja todennut että mun aloitus puolisen vuotta sitten osui vain pahimman buumin alkuun. En edes aloittaessani tajunnut kuinka iso buumi koko touhusta on kehittynyt tai oli kehittymässä.
Itse aloitin ajatuksella käydä hyppimässä milloin missäkin tunnilla ja laihtua. Huomasin kuitenkin mielummin nostelevani painoja ja nauttivani siitä. Nautin myös lopulta siitä ruokavaliosta, josta on näiden kuukausien aikana muotoutunut tapa. Lipsun ja palaan ruotuun edelleen, koska elämä neljän lapsen ja talo remontin kanssa ei aina anna aikaa syödä juuri siihen aikaan kuin pitää tai juuri sitä kuin pitäisi. Mutta syön ruokavalioni mukaista ruokaa mielellään, jopa kaurapuuroa, jota en ole syönyt 5-6 vuotiaana viimeksi. Lipsumiset ovat lähinnä sitä että korvaan ruuan proteini patukoilla tai jätän ruuasta kasvikset tai riisin pois. eli en vetele puolta kiloa karkkia naamaan joka viikko.
Kun itse olen painoni saanut siedettäviin lukemiin, muuttui myös tavoite. Tahdon hyvän kropan itseni vuoksi ja voin treenata fitness kisakuntoon, mutta lavalle en suostu menemään. Miksi? Koska yksinkertaisesti olen oppinut rakastamaan tapaa jolla elän nyt ja että siihen kuuluu salilla käyminen. Lisäksi olen todennut että olen kerrankin hyvä jossain ja se antaa salilla käymiseen lisää mielekkyyttä ja tarvetta.
On harmi että jos päätätä tehdä jotakin itsellesi terveyden ja kehosi puolesta helposti leimataan massan mukana meneväksi trendi bimboksi.
mut nyt tämä sali hirmu lähtee venyttelemään ilmeisen jumiin menneitä pohkeitaan jalka päivän jälkeen!
Ohhoh, onpas tänne tullut yön aikana (ja sillä aikaa, kun kävin vähän salilla) paljon kommentteja!
Ai hitsi, tuon unohdinkin, että fitness-harrastajat kärsii jos jonkinlaisista syömishäiriöistä. Ei vaan, vakavasti puhuen, on surullista, että tuon lieveilmiön takia myös ammattilaiset, puoliammattilaiset ja kaikki harrastelijat saavat otsaansa varoituskolmion muotoisen leiman. Yht'äkkiä paljon liikkuvista ihmisistä tulee varoittavia esimerkkejä. Ja onhan se niin, että nuorilta tytöiltä saattaa homma karata lapasesta, kun ei ole malttia tehdä pohjatyötä, ei ymmärrystä seuraamuksista eikä muutenkaan osata nähdä huomista pidemmälle. Tavallaan syytän kyllä mediaakin hieman näistä dieettaamisen aiheuttamista terveysongelmista. Kaikki mediat kyllä pursuavat dieetti- ja treeniohjelmia, mutta missään ei kerrota mitä kuuluisi tehdä sen dieetin jälkeen, kuinka palataan takaisin maanpinnalle. No, minä voin kertoa sitten omat niksini jahka sen aika tulee, vaikka ihan kisaajien lähtökohdista en lähdekään palautumaan normaalielämään.
Sitten tuosta kateudesta. Minä haluan aina viimeiseen asti uskoa, että ihmisten tökerön käytöksen tai pöljien kommenttejen takana on jotain suurempaa ajatusta, kuin yksinkertaisesti kateus. Niin tässäkin. Noiden listaamieni juttujen lisäksi negaatioita voinee aiheuttaa myös niinkin inhimilliset tunteet, kuin vaikkapa huoli, pelko ja oma riittämättömyydentunne. Yleisesti ottaen ihmiset puhuvat ehkä vähän liian helposti kateudesta, vaikka todellisuudessa kyse voi olla paljon monimutkaisemmista tuntemuksista. Pitäisikin kirjoittaa tästä oma juttunsa...
Kyllähän se niin on, että oli kyse mistä tahansa intohimon kohteesta, vaikka postimerkeistä, niin siitä sitten hölöttää tavallista enemmän ja yrittää parhaansa mukaan sivistää muita. Sivistämisellä ja pakko-ohjauksella on kuitenkin, ei ihan niin hiuksenhienokaan, ero. Eli järkeä mukaan, olipa se oma innostuksen kohde mikä tahansa.
ja lopuksi vielä, superkivaa viikonloppua kaikille!
Itsekin ihmettelen vouhotusta puolin ja toisin, ei minua vaan häiritse :D Varsinkin kun fitness kroppa ei oikeastaan käy omaan kauneusihanteeseeni, jokainen tehköön kropalleen mitä huvittaa! Ja onhan tuo nyt terveellisempää puuhaa kuin vaikka sohvalla makaaminen ja sipsien suuhun tunkeminen 24/7.
Onkohan tätä "fitness-vouhotusta" nyt kuitenkaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oikeastaan muualla kuin netissä? Ja netissähän ei kenenkään tarvitse lukea yhtään fitness-hömpötysjuttua, jos ei halua, voi ihan rauhassa jatkaa muihin blogeihin ja blokata rasittavien tyyppien Facebook-päivitykset.
Oon käyny salilla nuoresta tytöstä lähtien eli jostain vuodesta -99. Kääk. Jo silloin ihailin niitä sopusuhtaisen lihaksikkaita naisia (olin itse laiha kuin pulkannaru ja päätavoitteeni oli saada paino nousemaan), joita siellä näki, ja opettelin veljen opastuksella syömään treenin jälkeen mm. kananmunaa. :D En ole kovin lihaksikas, mutta hyvässä kunnossa mielestäni, eikä mikään paikka roiku tai ole löysä, kiitos salitreenin.
Tällä hetkellä on meneillään elämäni ensimmäinen dieetti! Olen sitä piilotellut melkein kaikilta, vain kahdelle ystävälleni olen maininnut, että syön tällä hetkellä tiukahkon ruokavalion mukaan. Lataus- ja palautusjuomapulloja käsittelen hyvin häveliäästi. En tuputa kenellekään mitään. Ehkä se tuputtaminen, jos sellaista tapahtuu oikeasti tosielämässä, on just niiden vasta hurahtaneiden ongelma? Ei mua sinänsä kiinnostaa tippaakaan, mitä muut syövät, jokaisen oma valinta. Mutta se mun on pakko myöntää, että yhtä ihmistyyppiä en oikein jaksa: sitä, joka vuodesta toiseen narisee ja valittaa ylipainostaan, yrittää laihduttaa TÄYSIN kyseenalaisin metodein (tyyliin popsimalla jotain vähäkalorista jogurttia) ja joka ei millään suostu uskomaan, että joku toinen (en siis välttämättä minä vaan alan ammattilainen) saattaisi tietää häntä paremmin, miten ne kilot voisivat lähteä ilman hirveää nälkää ja pysyvästi. Näitä on valitettavasti aika paljon.
Ääh, mutta tavallaan mukavaa että jollain muullakin on noin rumat polvet. Läskiä, kuoppia ja selluliittia. Minihameen pitäminen mahdotonta koska ei ole sellaiset "polvettomat" sileät sääret kuten "kaikilla muilla" tuntuu olevan. Sensijaan jumppavaatteissa näyttää kuitenkin yllättävän hyvältä ja huomio kiinnittyy lihaksiin. Mä en pitäisi itse ikinä tuollaisia shortseja. Ok kerran alkukesästä juoksin aamuviideltä ulkona ja häpesin jokaisen koiranulkoiluttajan kohdalla. Ehkä mä vielä voitan itseni joskus....eikö sulla ole koskaan polvikompleksia?
En ole kokenut polviani suureksi ongelmaksi, johtuen ehkä siitä, ettei kenelläkään ole ollut pokkaa tulla päin näköä sanomaan, että onpas sulla rumat, läskit ja selluliittiset polvet. Eikä toisaalta taas se, että joku tuntematon sanoo niin internetissä, heilauta itsetuntoani suuntaan tai toiseen. Eli ei, minulla ei ole polvikompleksia. Toisaalta ihan hyvä, että ne viimeiset rasvat ovat polvissa eikä esimerkiksi korvien välissä.
Kannattaa vaan sinunkin yrittää eroon kompleksistasi, elämä kun on niin paljon hauskempaa, kun keskittyy olennaiseen eikä omiin tai toisten polviin ;)
Öh okei Vierailija1, taidat olla ainoa joka katsoo Anun polvia. Minä katsoin ihania reisilihaksia ja komeita käsimuskuloita. Tuon kommentin täytyy olla vitsi, ainakin minä nauroin epäuskosta ja kävin tsekkaamassa Anun polvet. En sano tätä kohottaakseni Sinivaaran itsetuntoa koska se ei korvaansa lotkauttanut. Lähinnä haluan että Vierailija1 tuntisi olonsa hölmöksi.
Anu, olet kaunis mutta mikä parasta, fiksu tyyppi! Osaat kärjistää hyvin. Haluan kertoa syyn, miksi vierastan fitnessmaailmaa. Olen nuori, salilla käyvä, vaaleahiuksinen nainen. Viimeisen vuoden aikana minulta on kysytty peräti neljästi mihin kisoihin/lajiin tähtään kun treenaan ja näytän tietynlaiselta. Olen sanonut että en mihinkään, tämä on harrastus. Vähän kirpaissut joka kerta että minut on lokeroitu jonkin sortin fitnesspimuksi.
Miksi kaikkien pitäisi kisata? Ei kaikista ole kisoihin, minusta ainakaan. Eikö treenaaminen voi olla harrastus, mielenkiintoista ja kehittävää ajankulua? Siksikö, että lähtisin bikinikisoihin maksaen itseni kipeäksi tamperelaispuljulle "valmennuksesta" ja lisäravinteista, näännyttäisin itseni ohjeiden mukaan ruskeaksi oravaksi ja herättäisin uinuvan syömishäiriön kammiostaan viimeistään offikauden alkaessa? Pelkään, että bikinirasvoihin näännytetyt parikymppiset naiset pettyvät joukolla kehoihinsa ja mielenlujuuteensa, vaikka syyllistyivät vain hyväuskoisuuteen ja epärealismiin. Fitnesspiirien voitonjano on pelottavin raha-asioissa.
Heh, musta tuntuu että tuota fitness-ärsyttävyysilmiötä ei ole olemassa, ainakaan netin ulkopuolella. Eli siis samaa mieltä kuin aiempikin kommentoija.
Lihaksikkaat ja kiinteät tyypit herättivät minussa ärtymystä aiemmin, mutta huomasin, että kyse oli kateudesta. En halua olla kateellinen kenellekään, joten päättelin, että ainut tapa päästä tuosta inhasta tunteesta eroon on raahata itseni salille ja hankkia samanlaiset reidet.
Kesti vaan aikansa koko ikänsä sohvaperunalöllerönä olleena tajuta, että kiinteät reidet ja käsivarret eivät ole vain siunaantuneet joillekin, ja myös minä voin ne työlläni saavuttaa. Nyt tässä innolla sitä kohti! Ja treenattujen ihmisten ärtyneenä katselu on vaihtunut ihailuun, kun on itse tajunnut, kuinka paljon työtä niitten lihasten eteen pitääkään tehdä :)
Kiitos blogista, moni treenivinkkisi on täällä Itä-Suomessa poimittu käyttöön!
Ensiksi sanon, että näytät tosi upealta! <3
Minua ei toisten fitness-harrastus (tai ylipäänsä mikään muukaan harrastus; tehkööt ihmiset mitä lystäävät) ärsytä noin yleisesti ottaen, mutta se ehkä hieman ärsyttää, miten fitness-harrastajien koko elämä pyörii sen oman kropan ympärillä. Joskus tulen miettineeksi, että onko elämä tosiaan sitä varten, että rakennetaan lihaksia ja syödään niitä pulvereita jne. Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä, että fitness-harrastajilla ei olisi elämässä mitään muuta sisältöä, vaan sitä lähinnä haen takaa, että se oma kroppa on niin äärimmäisen korostuneessa asemassa.
Jos oikein rupeaisin jeesustelemaan, niin voisin kysyä, että eikö fitness-harrastus ole äärimmäisen itsekäs harrastus, kun elämä pyörii koko ajan oman navan ympärillä. Tietysti sitä ovat monet muutkin harrastukset, mutta kun tuntuu, että fitness-harrastajilla harrastus hallitsee kaikkia muitakin elämänalueita, muun muassa ruokavaliota ja jopa ihmissuhteita ja parinvalintaa. Valitsisikohan kukaan fitness-harrastaja partnerikseen esimerkiksi jotain kukkakeppinörttiä... :-)
Tämmöisiä ajatuksia tuli mieleen, ja piti hieman avautua. :-)
Ihanaa viikonloppua!
Hahah, kaikki polvikomlekseista kärsivät tervetuloa kurkkimaan tämän mamman polvienseutua. Mmm. Ei kaunista, mutta aivan sama.
Pidän mielellään selluliitit, jos saan polvinivelet taas kuntoon.
Kummasti sitä osaa arvostaa toimivia polvia kauniiden polvien (?) sijaan, kun omat hajoaa.
Jaan tässä pari vuotta sitten alkaneen salitarinani. Muistan nähneeni tuolloin Iltaroskassa jutun Jutta G:n muodonmuutoksesta. Siitä syttyi kipinä siirtyä raskaampien rautojen pariin. Myönnettävä on, että ensimmäisenä salivuonna sorruin mustavalkoiseen ajatteluun: ruokanatseilin aivan liikaa. Ihan kuin sokerien ja prosessoitujen ruokien välttelemisestä olisi tullut uusi uskonto. Tulosta treenipainojen ja lihasmassan kasvun suhteen kuitenkin tuli, vaikka en säännöllisesti plussakaloreilla ollutkaan. Tämä lienee melko tavallista aloittelijalle. Tutut ja tuntemattomat huomasivat ulkoisen muutokseni, mikä kieltämättä hiveli itsetuntoa. Jonkun ajan kuluttua menestystarinalle tuli stoppi, eikä tulosta enää tullut samalla tavalla "sormia napsauttamalla". Piti miettiä moni asia uudelleen; ratkaisu oli bulkkikausi, jonka ansiosta massaa alkoi kertyä ja treenipainot nousta. Bulkkia kesti nelisen kuukautta, jonka aikana painoni nousi kahdeksisen kiloa. Tavoitteena oli penkata oma paino penkistä, mikä lopulta onnistuikin. Nyt vedän miinuskaloreilla laardikerrosta sulatellen ja olo on mitä mahtavin. Syön mitä lystään, jos siltä tuntuu. Huomaan monien tuoreiden punttimimmien ja salibloggareiden elävän samaa vaihetta, jota itse elin pari vuotta sitten. Jos saisin kertoa heille yhden ohjeen, se olisi: "Ei tää harrastus ole niin vakavaa. Älä kadota itseäsi kaiken ravinto- ja treeni-informaation keskelle".
Komiasti sanottu Katrin. Minäkin olen ollut ns. perussaliharrastelija vuosikausia, mutta viime syksynä päätin kokeilumielessä bulkata ensimmäisen kerran. Ja se penkkaus.... viisi kiloa oli liikaa painoa, että olisin saanut oman painoni verran penkistä ylös, mutta lähellä käytiin. Eli sitä voimaa tuli todellakin lisää, mutta niin tuli fläsääkin. Nyt tosin alkaa rasva olla jo sulanut pois eikä tässä ihan hirveästi ole vielä tarvinut kärsiä ravintopuolella ja liikuntakin menee aika rutiinilla. Onneksi ei edes tarvitse sinne tosi, tosi, tosi alhaisille rasvoille tavoitella, niin ei tarvitse natsistella ruokien kanssa liikaa.
Saliharrastus antaa loppujen lopuksi paljon valinnanvaraa. Kaikkien ei tarvitse tavoitella kisakuntoa, vaan monille riittää se endorfiini rush, joka salilla tarttuu. Itsekin kuulun näihin nautiskelijoihin.
Näinhän se on, fiilispohjalla ja kroppaa kuunnellen on hyvä mennä. Maltti on valttia, ja ehkä ihan hyväkin ettei kaikki tuu kerralla. Onpahan kehitettävää. Sulla on se bodyweight penkissä, mitä odottaa. Mulla ehkä olkapäihin lisää pyöreyttä joskus tulevaisuudessa :)
Kommentoi